12.1.2013

Happimyrkytys

Mä en ole mikään mieletön talvi-ilmafani, varsinkaan kun mittari laskee alle miinus kymmenen. Ja tänäänhän se oli pitkästä aikaa alle sen. Ja juuri tänään vanhempi neiti seitsemän vee keksi, että nyt on päästävä rinteeseen laskettelemaan kaverin kanssa.

Itse olen nuoruusvuoteni talvet lähes asunut laskettelurinteessä, mutta tässä matkan varrella harrastus on pahasti jäänyt. Onneksi soitto ystävälle pelasti tilanteen, koska mullahan ei tällä hetkellä kaapista löydy edes toppahousuja. Samalla sain lainaksi myös sukset ja monot. Iiiso kiitos :)

Mun toppatakkitilannekin oli aika heikohko. Kaapista löytyi kyllä tuo alla oleva IHANUUS. Mutta niin paljon pokkaa mullakaan ei ollut, että olisin vetänyt kyseisen teltan päälle. En elä viimeisimmän muodin huipulla mutta kamoon, jotain rajaa :D. Ja on muuten se viimeisin versio takista, jonka olen ostanut laskettelua varten. Että kyllä, pieni aikakuluma on ehtinyt tapahtua edellisestä sessiosta.

Pari päivää sitten nappasin salilla kuvan jostain naistenlehdestä ihan tuon pipon vuoksi, ajatuksena, että voisin tehdä sellaisen itse. Mutta ehkä tuo koko kuva  voisi olla ihan kopioimisen arvoinen, jos tuolla ulkona aikoo liikkua yhtään normaalia enempää tulevaisuudessa. Mä olen nyt niin so last season.

Neidin laskettelu-uran alku näytti lupaavalta ja pari mäkeä meni suht kunnialla ja ehdin jo miettiä, kuinka me sitten kohta tenavien kanssa lasketellaan kaikki talvet ja ja ja.... No, kolmannella laskulla neiti veti niin antaumuksella aitaa päin, että tolppa, neiti ja sukset lensivät kaaressa ja huuto oli aikamoinen. Hetken tsemppaamisen jälkeen laskettiin vielä pari mäkeä yhdessä auraten, ettei reissusta jäänyt paha mieli.

Vaikka neidin eka reissu ei mennyt ihan putkeen, pahimmilta traumoilta ja loukkaantumisilta onneksi säästyttiin ja lupasi neiti lähteä vielä uudestaankin rinteeseen. Mutta toista kertaa hän ei kuulemma ajatellut törmäävänsä tolppaan. Ihan kiva.

Ja itse huomasin, että omat taidot eivät ole parissakymmenessä vuodessa onneksi kadonneet mihinkään vaan laskettelu sujui oikein kivasti. Ihan yhtä hurjapäisiin temppuihin ja mustiin rinteisiin en enää ehkä lähtisi, mutta kuiteskin. Mulle tuli ihan kipinä rinteeseen. Mähän saattaisin alkaa vaikka tykkäämään talvesta uudestaan. Ei hassumpaa.

Mutta hei, jos mä ikinä tulen hehkuttamaan tänne hiihtoa, niin sitten mä olen saanut todella vakavan happimyrkytyksen. Älkää uskoko, vaikka kuinka hehkuttaisin. Hiihto on hanurista. Mun viimeisimmät monotkin on sellaiset Jalaksen kolmereikäiset. Ja tuskin mun Karhutkaan vuosimallia 80-luku olisivat enää sopivat nykyladuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti