keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vähän jäässä....

Nyt saattaa tulla vähän avautumista ja muutama ruma sana, että jos et ole koskaan kuullut vaikka sitä rumaa pee-sanaa, niin ei kannata jatkaa lukemista...

Tänään naureskeltiin salilla, kun tein pienimuotoisen avautumisen siitä, miten nykyään tuntuu, että niskaan kaatuu kaikkea moskaa vähän turhan isolla lapiolla, että sitähän se elämä on: paskaapaskaapaskaa-aurinkoa-paskaapaskaapaskaa. Se on meinaan elämässä todella valtavan suuri taito ottaa asioita juuri niinkuin ne tulee, antaa niiden tulla ja antaa niiden mennä. Mulla on todella paljon vielä opittavaa. Viime aikoina on tosiaan tullut niin paljon kuraa niskaan joka puolelta ja vaikka itse yrittää pitää mieltä korkealla ja ei anna itsen jäädä pyörimään niihin kurjiin asioihin, niin silti vääjäämättä alkaa tulla mieleen, että milloin tämä kurakupin osuus olisi tässä elämän vaakakupissa vähän pienempi.

Tässä pohdiskellessani asioita omassa pienessä mielessäni, kävi jo ajatuksissa, että ihan kuin olisi taas pisteessä A, eli siinä hetkessä, kun päätin mm. aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Kun olin vähän rikki ja halusin muutosta. Sitten aloin muistella sitä aikaa ja totesin, että ei, siitä on tultu jo tosi pitkälle. Henkisesti. Kulkemani polku sieltä tähän päivään on niin vahva, että takaisin siihen pisteesen en enää palaa. Ehkä en pystyisikään palaamaan.

Toivottavasti tämä on joku pienempi notkaus elämän taipaleella, eikä tämä olisi jatko-osa rankkuuden puolesta  esim. tälle koettelemukselle... Rehellisesti en tiedä, miten sen jaksaisin. Tällä kertaa yritän luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka se kestäisikin vähän kauemmin.

Onneksi jaksan vielä kirjoitella näitä puoleksi huvittuneella asenteella. Ei aina oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa. Toistaiseksi nauran.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kotoilua

Aamulla jäätiinkin lörvimään koko tyttöpoppoo kotiin, kun vanhemmalla neidillä oli silmätulehdus. Suositushan on, että ei ängetä hoitopaikaan/kouluun siinä akuuteimmassa vaiheessa, kun kyse on kuitenkin niin helposti tarttuvasta taudista.

Mutta ei se mitään, meillä meni päivä mukavasti hengaillessa ja laitellessa mm. pihaa talvikuntoon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä(kin) tapauksessa. Ei onneksi mitään sen isompaa puuhaa, kuin fillareiden, kasteluletkujen, ruukkujen ja muiden tavaroiden roudausta varastoon.

Koiranhönäkekin alkaa ymmärtää jotain keppien päälle. Tosin ei niitä kerran heitettyään takaisin saa. Sinne se painelee metsään keppi suussa ja tulee ilman takaisin. Vaikka sinne metsäänhän ne kepit taitavat loppupeleissä kuuluakin...

Illalla väännettiin sushit rullalle ja pikkuhiljaa alkaa tulla ihan mukava ote noidenkin tekemiseen. Ei ole enää sellaista kamalaa turaamista. Mutta voi että, oli taas hyvää. Niin simppeleitä raaka-aineita ja niin herkullista.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Lomaviikkoa ja treenaamista

Viime viikonlopun lörväilyt jäi mukavasti päälle vielä alkuviikkoonkin. Mutta eikös silloin pidä levätä kun väsyttää? Ja lomalla vissiin pitäisikin levätä.... Kymmenen tunnin yöunet parilla päikkäreillä per päivä muutaman päivän ajan teki oikein hyvää ja puolessa välissä viikkoa oli pienen ryhtiliikkeen aika. Ehkä jo senkin takia, että omat jumpanvedot pukkasi päälle.
 
Polvikin alkaa kestää koko ajan paremmin menossa.  Cxworx ja combat meni ihan mallikkaasti, eikä polvi enää kipeytynyt, mutta torstain bodypumpissa tuli todettua,että askelkyykkyä ei vielä passaa kauhean alas painaa. Hitsi, kun ei pitäisi olla tällaisia taukoja noissa jumppien vedoissa, kun tuntuu, että pumppikin oli yhtä turaamista. Eiku ykköset, eiku superhitaat, eiku tehdääs nyt vaan näin....
Loppuviikosta sain taas kylään oikein mieluisan yövieraan ja treenikaverin. Joku voisi sanoa, että yövieras ja treenikaveri kuulostaa muuten samassa lauseessa aika kaksimieliseltä. No eikä kuulosta. Ehdittiin tehdä parit yhteiset salitreenit ilman armoa. Että näitä räpylöitä sitten parantelen varmaan seuraavat pari viikkoa. Kiitoksia vaan Johannalle taas hyvistä treeneistä. Muistelen sinua kivulla pitkään :D

Talvikin pääsi yllättämään ja kirmailin eilen aamulla pitkin pihaa kamera sojosellaan. Kuinka kaunis voi olla kuura?
Aika pianhan alkoi meidän huudeilla sataakin ihan kiitettävän rankasti lunta ja taas oli maailma liikenteessä sekaisin. Melkein päästiin rekankin alle eilen. Huraa? Johannakin oli tullut kesärenkailla meille ja sen verran monta surullista ojaanajoa on tullut nähtyä tässä muutaman päivän aikana, että päätettiin seisottaa matkalaisen autoa tuossa meidän pihassa hetken aikaa, jotta saadaan siihen talvinapit alle.
Mutta nyt kun on alkuviikko kerätty voimia ja ihan en kaikkea ole salillekaan hukannut, taidan vetää hippasvermettä niskaan ja muljahdella jumppatyttöjen iltamiin :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lörvilauantai


Eilinen meni hengaillessa pyjamahousuissa koko päivä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tai tarkemmin ottaen ei edes tarvinnut lähteä mihinkään. Televisiosta tuli huolettomia elokuvia ja puikoilla koukuttava neule.
No, ok. Neljä koneellista pyykkiä piti pestä, että ei alkanut liian pahasti ahdistamaan pelkkä joutilaisuus.
Nuoremman neidin paitakin valmistui siinä joutilaisuutta ylistäessä. Tein tarkoituksella tuosta kaula-aukosta hieman isomman, että ei jää pusero ainakaan kutittavan kauluksen vuoksi käyttämättä.
Malli on ihan omasta päästä ja isoilla seiskan puikoilla tehty, niin valmistui aika joutuisaan.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Perjantai-illan simppelit

Tämän ihmeellisempää ei perjantai-iltaan tarvitse. Eikä jaksaisikaan.
Tänään tuli vetäistyä supernopea ja ennenkaikkea tehokas treeni. Lisäksi mua tuijotti koko treenin ajan vanhempi nainen. Tiedättekö sen hiukan häiritsevän tunteen, kun tuntuu, että joku tuijottaa, sitten vilaset sinne päin ja kyllä, sua tuijotetaan. Ja sama toistuu useampaan otteeseen.... Enkä mä mielestäni laulanut ääneen (ainakaan kovaa), tai käyttäytynyt muutenkaan ihmeellisesti (normaalia ihmeellisemmin).

Lisäksi taputeltiin tänään töissä myymälä talviteloille. Vaikka näin kauden loppuvaiheessa toiminta ei ole enää niin hektistä, ilmat alkavat olla viileät ja sateiset, on se kuitenkin aika haikea olo vetäistä yksi kausi päätökseen. No, ensi kevättä odotellessa ja suunnitellessa :)

Pipofactory

Yksi syksyn alkamisen varmoja merkkejä on, kun kaivan puikot kesätauolta. Itselle paras tapa rentoutua iltaisin on ottaa kutimet korista ja neuloa joko televisiota katsellen, tai ilman. Mukavaa vastapainoa työlle ja treenaamiselle.
 
Nyt olen jäänyt vähän koukkuun näiden pipojen tekemiseen.
 Ja nuo silitetävät kuvat istahtivat aika kivasti tuohon otsikolle.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Vihdoinkin ruotuun

Viikonloppuna alkoi vihdoin ja viimein tuntua siltä, että eiköhän täällä alakulon syövereissä ole jo riuduttu ihan tarpeeksi ja nyt varmaan olisi pikkuhiljaa aika palata ruotuun ja järjestykseen. Polvikin alkaa olla öbaut kunnossa ja mun fyysinen (ja näköjään myös henkinenkin) "valmentaja" sai mut jotenkin uskomaan, että kyllä tämä tästä. Lisäksi samainen ystävä söi myös kaikki mun loput pähkinät ja kuivahedelmät, niin ei tarvitse tuhota niitäkään itse, vaan voi palata pikkuhiljaa syömistenkin puolesta ruotuun. Kiitos :)

Mulla on kourassa nyt "toipilassalitreeni" (how pathetic is that?), eli jalat jätetään vielä välistä ja keskitytään siihen, että ovenkarmit repeilee mun tullessa sisään. Mä niin odotan mun salitreenejä, mutta tänään oli vielä "paluu arkeen"-treenit jumppien parissa.

Body Combat ja CxWorx. Että mä nautin hikoilusta ja vetämisestä. Yritin malttaa ottaa rauhallisesti tuon polven takia, mutta kyllä varsinkin tuo combat tuppaa imaisemaan mukaansa. No, hieman tuo polvi näköjään vielä suutahti ja pienin järjestelyin sain delegoitua huomisen pumpin eteenpäin. Josko KERRANKIN olisi fiksu. Etukäteen.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Miten niin on/off?

Johan oli perjantai, mutta pääasia että on perjantai. Sai oikein juoksuaskelta ottaa moneen otteeseen, että sai päivän riittämään.

Nyt mä leijun kyllä jossain täydellisellä mukavuusalueella mielettömällä fiiliksellä. Sain väännettyä kroppani tänään salille ja mietin jo matkalla, että jos mä nyt vähän heiluttelen ja olo oli ihan blaaaah ja väsytti ja ja ja....

Salille päästyäni katsoin itseäni peiliin ja totesin itselleni (en tosin ääneen), että kamoon, nyt treenataan. Ja enpä muista aikoihin tehneeni tuollaista treeniä. Kaikki tai ei mitään. Päätin, että vedän jokaisen sarjan ja liikkeen alusta loppuun täysillä sata lasissa niin kauan kuin jaksan. Jääköön vaikka treeni kesken, mutta sen mitä teen, teen täysillä.

Olkapäät, ojentajat ja muutama sarja rintaa sai sellaista kyytiä, että oikeasti hoipuin pienin sivuaskelin pois salilta paha olo kurkussa. Mä tuun olemaan NIIN kipeä huomenna ja se on NIIN mun oma vika, mutta mä nautin tästä NIIN paljon. JESH!

Nyt on aika nauttia mukavasta seurasta ja vaikka näistä kauniista ruusuista, jotka tänään sain.

Miten niin olisin on/off-persoona? Heh heh :D

torstai 11. lokakuuta 2012

Joogaa ja puikotusta

Eilen uskaltauduin kokeilemaan tunnustellen joogaa. Ensimmäinen liikunnallinen aktiviteetti kolmeen viikkoon, jossa alakroppaakin täytyy käyttää. Olin taipuisa ja ketterä kuin norsu. Tulipa hyvä fiilis. Hah hah. Kyllä taas saa mennä nöyränä eteenpäin. Noh, tämän tuskaisen ja ankean koitoksen jälkeen sain ainakin todeta, että polvi ei ottanut itseensä. Vain henkinen puoli koki kipua. No, se oli sellainen kerta se.

Sohvan nurkassa mököttäessäni ja odottaessani polven parantumista olen pistänyt vauhtia puikkoihin ja olen ollut kovin tuottelias ulostamaan puikoilta kaikenlaista. Taidan pian pistää kaupan pystyyn näille tuotoksilleni. Heh.

Tämä kaulaliina lähtee huomenna postin mukana suojelemaan ystävääni talven kylmiltä ja elämän kolhuilta. Erityisesti uskon tuohon jälkimmäiseen.
Ohje löytyi kevät 2011 Novitan lehdestä. Nopea ja simppeli malli toteuttaa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ihan vähän vaan fiilistelyfiilis...


Siivoillessani varastoa silmiin osui laatikko täynnä valoja ja muita koristeita. Kynttilät on kaivettu jo aikaa sitten naftaliinista pehmentämään syksyn koleutta, mutta nämä....
 
Vähän aikaa arvottuani, että onko jo tarpeeksi sen aika, virittelin kaikki koristevalot sisälle (onko se hyvä nimi noille, vai jouluvalot, joka tuli ensimmäisenä mieleen...). Ja kyllä tuli hyvä fiilis. En anna järjen äänen kertoa minulle, että nyt on vasta lokakuu.
 
Pari viimeistä vuotta on syksy, alkutalvi ja joulunodotus mennyt vähän pakkofiilistelynä. Ei vaan ole SITÄ tunnetta. Nyt se on taas palannut. Ihanaa. Syksy, talvi ja joulu saa tulla. Mulla on hyvä fiilistelypössis.
 
 

lauantai 6. lokakuuta 2012

Haloo Hollanti vol 2 ja ihanaa olla taas kotona

Sen lisäksi, että me pompittiin viime viikko taimistolta toiselle ja hengattiin näyttelyssä, saatiin istua myös ihan kiitettävä määrä autossa. Mä en ole eläissäni nähnyt niin paljon maissipeltoja, kuin mitä näin viime viikon aikana ja jostain syystä ne ahdisti mua ihan kamalasti. Kaikki ne maissit oli tarkoitettu eläinten ravinnoksi. Voi ahdistus, kun on taas pienellä ihmisellä mietittävää....
 
 
Ihan yksinkertaisesti ajateltuna tuntuu niin tuhlaukselta viljellä ensin jotain lihakarjan rehuksi, ja sitten syödä se liha, kun sen saman tilan voisi käyttää ihmisruuan viljelyyn jne. Eli vaikka mä en ole mitenkään tietoisesti kasvisruokavalioon siirtymässä, niin silti mä yllätän itseni nykyään vähän turhan usein funtsimasta näitä asioita. Siis kaikkea laidasta laitaan, mikä  liittyy negatiivisesti lihakarjan tuottamiseen. 
 
 
Tosin uusi uljas elämäni vegetaristina antaa vielä odottaa itseään, koska omalla kohdallani se tarkoittaisi sinne epämukavuusalueelle siirtymistä ainakin hetkeksi. Toisaaltaan, kun luopuu jostain, saa jotain tilalle. Niinhän se menee. No, antaa tämän vielä muhia. Tulee tai on tulematta, aika näyttää.
Noh, se maissipelloista....
 
 
Onneksi meille jäi hieman vapaa-aikaakin ja viimeisenä iltana ajeltiin Goudaan. Aivan ihana kaupunki. Tosin siis aika tyypillinen hollantilainen kaupunki keskusaukioineen, kirkkoineen, ostoskatuineen ja kanaaleineen, mutta silti. 


Aikaa riitti jopa pienelle ostoskatukävelylle. Olin varmaan jo niin täyteen tupattu viikon aikana vaaleaa leipää, niitä maissipeltoja ja mättösyömistä, silloin kun ruokaa sattui saamaan, että kroppa huusi tasapainoa. Kotiintuomisina itselle oli mm. raakasuklaata, uusi kalenteri (Happinez, nimi kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa) ja Flow-lehti. Heh :D
Eilen (tänään) kotiuduin luvattoman myöhään, mutta aamulla oli niin ihanaa saada unenpöpperöinen lapsi kainaloon ja todeta olevansa taas kotona.

torstai 4. lokakuuta 2012

Haloo Hollanti vol 1

 
Kulunut viikko on vierähtänyt joutuisasti tallustellen erilaisilla perennapelloilla, puu- ja pensastaimistoilla, heinien seassa ja näyttelyä kierrellen. Eli äkkiseltään päätellen töiden merkeissä.
 
Onneksi reissussa on aina muitakin, koska omaan vahvaan alueeseen eivät nuo perennat kuulu ja monta juttua olisi varmasti mennyt ohi. Heinät ja puu/puskaosasto taas sykähdyttää paljon enemmän ja jos nyt ei mitään mieletöntä ja maata mullistavaa maailmalla olekaan viime vuoden aikana keksitty, jäi takataskuun/kameran muistikortille kuitenkin muutamia uusia ja mielenkiintoisia juttuja.