30.5.2012

Hyvä päivä, huono päivä

Joskus (tai aina) pitäisi olotilan ja ajan antaa vaan soljua eteenpäin, eikä jäädä pohtimaan hyviä tai varsinkaan huonoja asioita. Osata vain jatkaa sen kummempia miettimättä. En tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi elää apaattisena ja jotenkin neutraalina päivästä toiseen. Välillä vain tuntuu, että varsinkin huonot asiat kertaantuvat ja sen turhautuneen fiiliksen valtaan jää niin helposti. Pitäisi vaan osata heittää ne olan taakse ja jatkaa. Eikä keräillä niitä pahoja pössiksiä. Kuten tänään tein.

Aamulla en viitsinyt lähteä fillaroimaan töihin, kun säätiedotuksen mukaan alkaa päivällä satamaan (ei muuten sitten alkanut). Mutta olihan tuolla kuitenkin aika kylmä. Voi masennus.

Kaivelin joogamaton esiin ja joogailin koko setin, mutta olo jäi jotenkin tosi tyhjäksi, negatiivisella tavalla. Töihinkin ajelin pienen apatian vallassa ja koko aamupäivä tulvi pelkkiä huonoja uutisia. Ei mitään suurta, mutta monta pientä.

Sitten tulee soitto tarhasta, että vanhemman neidin hammasraudat ovat puoliksi irronneet. Sekin vielä.... Soitto hammaslääkäriin ja hieman vaativalla sävyllä onnistuin loppujen lopuksi saamaan ajan tälle päivälle.

Koko aamupäivä meni murehtiessa pikkuasioita ja pienoinen väsymys ei yhtään helpottanut olotilaa.

Mutta hammasraudat saatiin sentään kunnialla takaisin paikalleen. Pyörähdettiin hammaslääkärin jälkeen mammalla kahvilla ja kainaloon tuli lähtiessä valkoviinipullo tuliaisina. Tällaisen päivän jälkeen lasillinen ei tee pahaa ollenkaan. Ja päästessämme kotipihalle, juoksee naapuri punaviinipullon kanssa; kiitos niistä lastenvaatteista. Oooh, päivähän paranee hyvinkin hurjaa tahtia.

Illalla käytiin vielä eskarilaisen kevätjuhlissa. Hymyterapiaa parhaimmillaan. Itse en oikein osaa herkistellä noissa juhlissa, mutta onhan se tenavien totisuus esityksissä niin hellyyttävää.

Ja heti esityksen jälkeen ensimmäinen kommentti: "Kuulitko äiti, miten mun korkkarit kopisi kovaa siinä esityksessä?"

Onneksi muutama hyvä asia kumoaa aina sata huonoa. Se oli kuitenkin hyvä päivä.

29.5.2012

Laatuaikaa lasten kanssa.... Shoppaillen!

Tänään pääsin vapaapäivän kunniaksi lähtemään töistä vähän aikaisemmin ja tytötkin ilahtuivat, kun äiti oli kerrankin vastassa tarhassa. Ja vielä ajoissa.

Vanhemmalla neidillä on huomenna eskarin päättäjäisbileet ja neiti oli kovasti toivonut korkokenkiä. Hieman on enemmän neitiä tuossa jälkikasvussa, kuin mitä on ollut itsessä tuon ikäisenä. Lähdettiin sitten etsimään korkkareita tarhan viimeisiin juhliin. Niin, ja koron piti olla vielä kapeneva. Mikä tahansa tallukkakorko ei seitsemänvuotiaalle kelvannutkaan. Onneksi kriteerit täyttävät kengät löytyivät ensimmäisestä kenkäkaupasta ja neiti säteili onnea.

Meillä 90 % lasten vaatteista on kaveripiirin lapsilta perittyjä. Itse kannatan tätä kierrättämistä, koska vaatteet jäävät usein niin nopeasti pieniksi, että eivät ehdi turhaan käytössä kulua ja sama vaate palvelee helposti pari-kolme tenavaa. Toki uusiakin tulee ostettua aina silloin tällöin. Ei vaan vissiin tarpeeksi usein, koska vanhemman neidin kommentti ostaessani hänelle tänään haaremihousut: "Äiti ihanat! Ja ihan muodin mukaiset."

Mutta ei jäänyt ihan ilman materiaa äitikään. Olen jo jonkin aikaa....tarkemmin kun miettii, niin useamman vuoden halunnut Conversen tossuja, mutta ei ole vaan tullut hankittua. En ole mielestäni ollut koskaan mitenkään merkkien perään, ja kaapista on aina löytynyt enemmän ja vähemmän merkkivaatteita. Mutta täytyy kyllä myöntää, että pitkäikäisimmät hankinnat ovat kyllä pääsääntöisesti olleet hieman kalliimpia investointeja. Mutta pelkkä merkki ei kyllä mielestäni tee mistään tuotteesta haluttavaa.

Mutta tänään ne sitten löysivät tiensä meille. Harmaana.



28.5.2012

Hyötypyöräilijän onnenhetket

Sunnuntai-ilta
Ilmatieteenlaitoksen sivut. Check.
Herätyskello vähän aiemmin soimaan. Check.
Ajoissa nukkumaan. Chh... No. Ainakin nukkumaan.


Maanantai
Herätyskello pois päältä. Check.
Tunnin päästä uusi yritys. Check.
KIIRE. Check.

Fillarilla töihin, koska ilmatieteen laitoksen sivujen mukaan ei sada aamulla, ja illalla sade alkaa vasta kahdeksan maissa. Jesh. Ihanan lämmintä. Kuka tarvitsee pitkähihaista? En minä ainakaan.

Töiden jälkeen joogaan. Ihanaa.
Joogan jälkeen taivas näyttää pelottavan mustalta ja ilma on hmmm... KYLMÄ.

Fillarin selkään ja kohti kotia. Pari polkaisua ja alkaa ripsimään vettä. Pieni vesisade mitään haittaa...

Hei. Ei näin. Kuka tilasi kaatosateen? Ja vastatuulen. Ja jäätävän ilman.

Ajatuksia kotimatkalla:
- No ei tää nyt niin kamalaa ole. Ei tästä ole kun reilu 10 km kotiin.
- Mitenköhän hyvin tää mun kello kestää vettä?
- Ei hemmetti, mun kädet on ihan jäässä.
- Jos mä poljen kovempaa, niin tulee lämmin..... Ai ei tule, ok.
- Kiitosta vaan, kyllä taas koetellaan. Ja erityiskiitos sateen lisäksi tuosta vastatuulesta.
- Se mikä ei tapa, vahvistaa. Voikohan vesisateeseen kuolla?
- Ei muuten tarvii kotona enää suihkussa käydä.
- V****u, mä en pyöräile enää ikinä! IKINÄ!
- Ja onko pakko ajaa sen auton kanssa ihan vierestä?
- Kääk, mä en pysty vaihtamaan edes vaihteita, kun mun sormet on niin jäässä.
- Pääsenköhän mä koskaan kotiin?

No pääsinhän mä ja kieltämättä kotikatu ei ole koskaan näyttänyt yhtä kauniilta. Ja tulipahan fillaroitua reilu 40 km koko päivän aikana.

Kuuma suihku, vaatekaapista mukavimmat vaatteet päälle, villasukat jalkaan, ruokaa, vihreää teetä. Mä taidan selvitä.


Niin ja peeäs: otsikko sisälsi sarkasmia.

27.5.2012

Mukavia juttuja

Muutama päivä sitten tuntui, että elämässä ei ole muuta kuin työtä ja siivoamista ja väsymystä. Noh. Kiire ja väsymys eivät ole kaikonneet vielä minnekkään, mutta eihän tällaista jaksa, jos ei välillä tee jotain muuta.

En varmaan pahasti valehtele, jos väitän, että en ole pyöräillyt pidempää matkaa muutamaan vuoteen. Nyt kun ei ehdi/jaksa ylimääräisiä liikuntoja harrastamaan, ajattelin kaivaa eilen fillun naftaliinista ja harrastaa "hyötypyöräilyä". Pientä fiksausta ja pyörä oli taas käyttökunnossa. Ensimmäinen kohde oli reilun 10 km päässä, kun pistin polkimiin vauhtia ja rullasin ystävän luo nauttimaan lasin viiniä. Kiitos tytöille oikein mukavasta illasta. Järkevämpää toki olisi ollut jäädä kotiin ja käydä nukkumaan ajoissa, koska aamulla piti nousta aikaisin ja lähteä BodyPump- ja BodyCombat-koulutuksiin. Mutta kyllä ajatusten tuulettelu hyvässä seurassa on pienen univajeen arvoista.

Aamulla poimittiin autollinen porukkaa ja köröteltiin koulutuksiin. Itselle jäi tosi hyvä fiilis molemmista ohjelmista. Kivoja kappaleita ja kivoja liikkeitä. Varsinkin pumpista jäi sellainen "mukavasti kaikkea vähän erilaista"-fiilis.


19.5.2012

Jarrua

Jäätävä kiire. Koko ajan. Ajatus ei kulje täysillä. Kaikki ylimääräinen tuntuu todellakin ylimääräiseltä. Enää pari viikkoa, sitten helpottaa vähän. Pakko painaa jarrua vähäsen. Muuten ei jaksa, edes sitä paria viikkoa.

Magnolia kukkii nätisti puutarhassa. Onneksi joku jaksaa :)

16.5.2012

Uni paras lääke on

Viime aikoina on venytetty iltaa ja nukkumaan on menty puoliltaöin, mikä on aivan liian myöhään siihen nähden, että aamulla herätys on jo 5.30. Olen aikaisemmin pärjännyt 6 tunnin yöunilla ihan loistavasti, mutta kun tätä ikää alkaa tulla lisää mittariin on unen määräkin kasvanut. Nykyään ideaali määrä on 7-8 tuntia. Ja varsinkin tällaisena kiire aikana olisi tärkeä, että tulisi nukuttua kunnolla.

Itse huomaan univajeen sen väsymyksen lisäksi turvotuksena, päänsärkynä, ajatuksen hitautena, kaiken epäterveellisen mässyttämisenä. Helpoin ratkaisuhan tähän onneksi on mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Riittävää yöunta on alkanut arvostamaan, koska olo on vaan niin paljon parempi säännöllisesti tarpeeksi pitkäännukuttujen öiden jälkeen.

Yöunen laatuun vaikuttaa ainakin omalla kohdallani illalla nautittu alkoholi. Lasi siideriä tai tilkka punaviiniä ei vaikuta asiaan, mutta yhtään suurempi määrä vaikuttaa heti unen laatuun. Toinen on, jos on syönyt illalla voimakkaasti maustettua, suolaista tai rasvaista ruokaa, niin heräilen pitkin yötä juomaan ja olo on jotenkin ahdistunut. Valkosipuli on näistä muuten yksi pahimmista.


Ongelmaa nukahtamisen kanssa minulla ei onneksi ole ja unen laatu on hyvää, jos ei lasketa suhteellisen tapahtumarikkaita unia aina silloin tällöin. Hyvä että pää ehtii tyynyyn kun olen jo unessa. Joskus luen hetken kirjaa, joka on aika toivotonta, kun muutaman lauseen päästä alkaa pilkkireaktio. Onneksi näin, koska muistan ne ajat, kun kärsin unettomuudesta, rytmihäiriöistä ja ties mistä. Opettelemalla olen luopunut niistä kehää kiertävistä ajatuksista iltaisin, jotka eivät taatusti ratkea yön pikkutunteina pohtimalla.

14.5.2012

Keittiöpuutarhasta päivää

Mä olen aina ollut vähän heikkona yrtteihin. Ja ei siinä varmaan mitään pahaa ole. Päinvastoin.
Tänä keväänä on muuten moni muukin innostunut syötävien kasvatuksesta. Kevään hittituotteita ovat ehdottomasti kaikki syötävät; yrtit ovat todella in, tomaatintaimet ja paprikat/chilit  tekevät hyvin kauppansa, ananas- ja vadelmamansikka kiinnostavat, viinirypäleitä olen tilannut jo lisää ja marjapensaat katoavat tasaista tahtia. Myös hieman erikoisemmat, kuten goji, kiiwi ja japaninvatukka kiinnostavat. Harmi, että niistä ei ole vielä paljonkaan omakohtaista kokemusta, vielä.

Tätä "sarjaa" näin jo pari vuotta sitten Hollannissa messuilla ja vähän höntti kun olen, niin ihastuin noihin... puusäleisiin. Jotka erehdyttävästi muistuttavat niitä "tikkuja", jonka lääkäri työntää kielen päälle, kun katsoo kitusiin. (Mikä niiden oikea nimi on?)

No ei vaan, puinen säle kieltämättä herätti ensimmäisenä huomion, mutta koko tuo sarja on luomua ja itse ihastuin noihin, kun ne ovat vähän isompia puskia jo valmiiksi. Vaikka kuinka olen joku hortonomi, en ainakaan tällä hetkellä halua kasvatella mitään siemenistä tai pikkutaimista. Tällainen ready to use-malli sopii mulle oikein hyvin. Kun vaan muistaa kastella...

Oreganoa tulee käytettyä aika moneen ruokaan. Leivän päälle, lämpimiin ruokiin, salaattiin. Ja tuore yrtti voittaa kuivatun aika mennen tullen.


Timjamia tulee taas käytettyä varsinkin vihannesten mausteena ja tietenkin monen muun ruuan kanssa.

Näitä kahta käytän eniten tuoreena basilikan lisäksi ja talvella tulee jupistua yrttihyllyllä niitä näivettyneen näköisiä pikkupuskia. Itse olisi ainakin valmis maksamaan euron, pari lisää, jos yrttejä saisi talvellakin vähän isompina ja elävän näköisinä ihan normiruokakaupasta.
















Ja syksyllä sitten nautitaan yrttimaustetuista oliiveista. Sadonkorjuun juhlaa. Pitäisikö varata jo paikka torilta?

13.5.2012

Äitienpäivää ja ekoteko

Äitienpäivä alkoi kaikkea muuta kuin mukavissa merkeissä. Sen verran aamusta sai nauttia, että mies teki aamupalan, tenavat toivat lahjat ja itse poimitut kukat. Mutta sitten.... Sisarus"rakkaus" roihahti aamulla oikein kunnon mellakaksi ja ajatus rauhallisesta aamusta huuhtoutui jonnekin syvälle. Melkein teki mieli soittaa Ahtisaari paikalle, mutta onneksi sitten saatiin rauha neuvoteltua ihan omin avuin. Helppoa se ei ollut. Tarkoituksena oli leipoa kakku ja kaikkea, mutta mieli oli niin maassa, että jäi tekemättä.



Mummi ja Vaari kävivät pyörähtämässä ja toivat tämän ihanan hauskan kirjan lahjaksi, oikein omistuskirjoituksella. Voisiko tuota meidän koiraa enää paremmin piirtää. Aivan loistava. Ja itse olen nauranut tuolle Mummolle niin monet kerrat.



Onneksi kaamea aamu vaihtui ihan sopuisaan ja mukavaan iltaan ja ilmakin oli mitä parhain. Kannettiin ikivanhat terassikalusteet varastosta ja nautittiin illasta. Terassikalusteita katselin sillä silmällä, että jotain on tehtävä. Mutta sitä ennen...


...käsittelyyn pääsi taas tämä karvakasa. Oli kesäturkin aika.


Tehtiin koiran kanssa ekoteko ja koira auliisti luovutti ylimääräisen karvan linnuille pesätarpeiksi. Jaloa, sanoisin. Keittiösakset taas viuhuivat ja tuollainen laihapoikahan siitä taas tuli. Jos aiemmin koiraa olisi voinut kuvailla vaikka lammaskoiraksi, sukeutui siitä mielestäni leikkelyn jälkeen ripaus terrieriä. Eikö?

12.5.2012

Kesän jumppasuunnitelmia

Kevään viimeiset jumpat tuli vedettyä eilen ja kesäohjelmassa minulla ei sitten olekaan yhtään oma tuntia. Vaikka olen koko kevään henkisesti valmistautunut tähän, oli eilen hetken hieman hassu olo, kun mietti, että ensi viikolla ei olekaan combatia, pumppia tai kahvakuulaa, ellen mene jonkun toisen vetämälle tunnille. Ohjaaminen (ja tietenkin jumppaaminen) on aika koukuttavaa. Ainakin itse nautin siitä kovasti.

Mutta äkkiä tilalle tuli se toinen tunne. Ihanaa. Nyt mulla riittää paremmin aikaa iltaisin olla kotona, ei tarvitse lähteä, jos ei huvita. Mä olen vapaa. Mutta enhän se olisi minä, jos ei minulla olisi sitä plan B:tä. Urheilla täytyy. En voi, enkä halua olla ilman.

Nyt minulla on aikaa joogata. Olen ihan mukavasti sitä saanut tehtyä kotonakin, mutta hieman on hakusessa muutama liike ja järjestys. Nyt pääsen keskiviikkoisinkin (jos ei työt häiritse harrastusta) ohjatulle joogatunnille, kun ei ole jumpanvetoja. Jo pelkkä ajatus hymyilyttää.

Syksyllä lähtee WTH-ryhmä (mistäköhän lyhenne tulee??) juoksemaan Tjejmilenin Tukholmaan. Paikat on jo varattu ja mikä se olisi semmoinen tapahtuma, minne Terhi ei asettaisi tavoitteita. Pari vuotta sitten viimeeksi oletiin kyseisessä tapahtumassa ja silloin juoksin tuon 10 km noin 55 minuuttiin. Nyt aion laittaa tavoitteen alle 50 minuutin. Ei siis mikään mahdoton tehtävä, mutta kyllä se ainakin minulta muutaman lenkin pururadalla vaatii. Kunhan työpäivät vähän lyhenevät, niin eiköhän energiaa riitä tähänkin.

Kahvakuula on sen verran koukuttava laji että sen kerran aloitettuaan ei voi elää ilman. En ainakaan minä voi. 16 kilon kuula on tuijottanut minua koko talven salin nurkassa pölyyntymässä. Eilen lähtiessäni salilta loimme toisiimme pitkän katseen ja päätimme ystävystyä kesän aikana. Sovimme, että palatessaan syksyllä takaisin, kuula ei olisi enää niin painava. Odotettavissa siis paljon pihatreenejä.

11.5.2012

Kesänjulistus

Tietääkö kesän alkaneen siitä, kun grilli raahataan talviteloilta sulostuttamaan etupihan ilmettä? Ehkä.

Mutta mulle takuuvarma kesän merkki on se, kun istuttaa narsissien jälkeen ne seuraavat kukat näihin sisääntulon astioihin.

Tämän kesän hittiväri (meidän pihassa) on siis tuo vaalea sininen, ja edelleen valkoinen. Ja peeäs, nuo risut on ihan hengissä. Viime syksynä istuttamiani verivaahteroita. Niissä oli tosi kaunis syysväri ja lehden malli on vihreänäkin kaunis, kunhan tuosta nyt vähän reipastuvat.


Hortensiaa, pikkupetuniaa, murattia. Keep it simple.
Pääsiäiseltä sinnittelevät helmililjat, hempeän siniset orvokit ja tuolla taustalla käärmeenparta (miten voikin olla NIIN ruma nimi...)

Ja toisessa ruukussa pari valkoista hortensiaa ja pikkuruukussa edelleen käärmeenpartaa.

10.5.2012

Totuus tulee lasten suusta?

Mä olen parin viime päivän aikana saanut oikein urakalla lähikontaktia esikoululaisiin, muihinkin kuin siihen omaani.

Eilen aamulla meille töihin tuli porukka eskarilaisia tutustumaan, millaista työtä kauppapuutarhalla tehdään. Se oli osa isompaa kokonaisuutta, jossa kuvataan eri asioita lasten silmin. Täytyy kyllä sanoa, että tuon ikäisten jutut on niin hauskoja. Posket punottaen vaan voin kuvitella, mitä juttuja nuo omat laukovat tuolla päiväkodissa.

Lapset olivat ihailtavan kiinnostuneita kukista ja yksi pikkuneiti tulikin toteamaan hetken kukkia katseltuaan: "Hei tuletko mun mukaan, niin mä näytän sulle, minkä kukan mä otan mun äidille äitienpäivälahjaksi, kun mä sitten kohta lähden täältä. Sen voisi paketoida jotenkin kivasti." Onneksi en jäänyt tilanteesta hämilleni vaan kysäisin neidiltä, että olihan sulla varmaan rahapussi mukana ja viikkorahat säästettynä. Raha ei ilmiselvästikään kuulunut vielä tytön elämään. Heh, olisi mukava tavata tytön vanhemmat.

Toinen äärilaita oli poika, joka kuultuaan, että saavat ottaa orvokkipöydästä yhden orvokin muistoksi käynnistä, kysyi: "Mikähän näistä väreistä on kaikkein arvokkain?" Selvää bisnessmiehen vaistoa. Silti aika yllättävä kysymys tuon ikäiseltä. Olisi mielenkiintoista tavata myös tämän pojan vanhemmat.

Yksi mielenkiintoisimmista kohteista oli avonainen kanankakkalannoitepurkki... Niin. Kyllä. Tämän äärellä yksi tyttö halusi avautua ja totesi: "Meidän iskän kakka haisee ihan kamalalta." Joo, hei kiitti infosta. Tämän keskustelun pohjalta, en ole niin kiinostunut tapaamaan tämän tytön vanhempia.

Oma eskarilainen oli tänään jännityksestä soikeana, kun aamulla lähdettiin tutustumaan tulevaan kouluun. On siinä kuulkaa äidillä tunteet pinnassa, kun ensimmäinen aloittaa koulun. Mutta mukavaa oli, että samalta alueelta aloittaa koulun aika moni jo entuudestaan tuttu. Kivempi tallata koulutietä jonkun kaverin kanssa.

Mutta on hei muuten pikkasen kehittynyt tekniikka 30 vuodessa (pitäisikö olla edes yllättynyt?) No, on ne nykyajan "liitutalut" hienoja. Itse varmaan osaisi edes käyttää moisia. Ja kohta mun ekaluokkalainen on aivan pro. Tässä alkaa tuntea taas itsensä vanhaksi.

Meidän iso pieni melkein koululainen.

8.5.2012

Pieniä asioita

Nykyään tulee nautittua koko ajan enemmän ja enemmän niistä arjen pienistä hyvistä hetkistä. Itse ainakin tunnustan juokseneeni monta vuotta tukka putkella haluten sitä ja tätä, hakenut hetken mielihyvää uusista tavaroista ja siitä sitten kun-ajatuksesta. Kunnes sitä loppujen lopuksi tajuaa, että ne parhaat hetket ovat kuitenkin aika pieniä asioita, päätöksiä, hetkiä, jopa tavaroita, jotka elävät mukana ja tuottavat iloa pitkään. Ei mitään tekemällä tehtyä.

Tätä pohdin tänään ajellessani kotiin hammaslääkäristä. Siitä huolimatta, että toinen puoli päätä on tunnoton ja silmä ei mene kiinni, olin niin tyytyväinen siihen, että sain aiemmin keväällä otettua itseäni niskasta kiinni ja varattua hammaslääkäriajan. Toisille hammaslääkärissä käynti ei ole mikään big deal, mutta mulle on. Musta pelottava möykky lapsuudesta. Halpaahan tuo hampaiden kuntoon laittaminen ei myöskään ole, mutta olen kyllä aika varma, että rahaa voi laittaa paljon turhempaankin.

Aamukahvi ja aamupala pitkän kaavan mukaan on myös niitä pieniä hetkiä, joista nautin suunnattomasti. Se hetki aamulla kun muut vielä nukkuvat, olet keittänyt kahvit, tehnyt aamupalan, ei ole kiire minnekkään, on aikaa lukea lehti kunnolla. Ottaa lisää kahvia, etsiä jääkaapista, josko siellä olisi vielä jotain syötävää. Silloin lähtee koko päivä paremmin käyntiin. Mä en tajua ihmisiä, jotka eivät syö aamupalaa, sehän on päivän paras hetki.

Siisti koti. Mä en tiedä, missä kohtaa päässä se vika on, mutta musta on niin nautinnollista, kun on siivonnut oikein kunnolla; imuroinut, pessyt lattiat, tavarat omilla paikoillaan, pölyt pyyhitty, peilit ja muut pinnat vapaat sormenjäljistä, koti tuoksuu puhtaalta. Silloin on helppo vaan olla. Loppusilauksena vielä kuppi kahvia ja jotain itseleivottua. Täydellistä.

Tästä päästään näppärästi siihen mun kaappientyhjennystalkoisiin. Varasin tosiaan kirpparipöydän reilu viikko sitten, ja olen käynyt kotia kaappi kaapilta läpi, laittanut jakoon kaiken, mitä en tarvitse, ja mitä en varmasti tule kaipaamaan. Tavarat ovat löytäneet mukavasti tien uusiin koteihin ja itse tunnen jotain ihmeellistä mielihyvää availlessani kaappeja, jotka eivät ole enää niin tupaten täynnä tavaraa.

Sitten on ne hetket ystävien kanssa. Arjen suhinassa ei ole kauheasti ylimääräsitä aikaa, mutta aivan huippuhetkiä ovat ne ex tempore-kahvittelut ja jutustelut. Viime kesältä jäi niin elävästi mieleen ne mukavat kahvihetket ystävän kanssa. Milloin ne oli aamukahvit, milloin päiväkahvit. Niitä mulla on oikein ikävä. Tai se iltapäivä picnicillä Saimaan rannalla lapsuudenystävän seurassa. Tai ne muutamat maailmaaparantavat viinilasilliset, salaatin tai muun herkkuiltapalan tekeminen, sauna saunasiiderillä ja avonaisella ikkunalla (saunassa ei voi istua pitkään ikkuna kiinni). Tai soitto ystävälle, kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan, pari viinilasia, terapiakännit ja paljon naurua ja yllättäviä tilanteita. Ja monta monta muuta tarinaa.

Tai ne aamut, kun saa sanoa unenpöpperössä kainaloon kömpivälle lapselle, että tänään ei tarvitse lähteä kerhoon, on vapaapäivä. Kenenkään ei tarvitse lähteä töihin.

7.5.2012

Mahdotonta? En usko.


Jotenkin tuo ylläoleva lause on pyöri mun mielessä koko viikonlopun. Ensin juteltiin työkaverin kanssa siitä, miten liian usein ihan vaan laiskuuttaan tai viitseliäisyyttään joku voi todeta, että ei se ole mahdollista. Ihan vain siksi, että se tuottaisi liian paljon työtä siihen totuttuun. Eli suomeksi, ei huvita. Tai annetaan periksi liian helpolla.

Toinen hyvä esimerkki tänä viikonloppuna oli perjantai-iltana, kun olin joogan puitteissa lonkkien avaus-kurssilla. Tsiisus, että oli alaselkä ja "yläjalat" kipeinä sen jälkeen. Hyvällä tavalla, kylläkin. Mutta illan aikana sain ihan livenä nähdä, että ne kaikki kuvien asennot, joihin voi taipua ovat ihan todellisia... Heh. Mä tunsin itseni NIIN jäykäksi siinä porukassa. Mutta eihän se vaadi muuta kuin työtä ja harjoitusta. Sekään ei ole mahdotonta.

Eilen aamulla kävin meditoimassa ihan ekaa kertaa elämässäni, tai harjoittelemassa sitä. Mulla on vielä piiiitkä matka siihen, että ajatus tai sen puute pysyisi kasassa sekuntia pidempään. Mutta niin hyvä olo siitä tuli, että mua nauratti ihan ääneen sen jälkeen. Ehkä jotain tapahtui? Naks?

6.5.2012

Koira ja sen veli

Koiruuden veli kävi kylässä.

Aluksi oltiin vähän, että mikä ihme sä oikeen olet, mutta sitten kun leikki alkoi sujumaan, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut.

Hauska katsoa, kuinka samanhenkisiä koirat ovatkin, vaikka nuorempi yritti aluksi tuota isoveljeään vähän ruotuun laittaakin. Mainioita tapauksia.

Jäätävä määrä kuvia, olkaa hyvä...


5.5.2012

Kuuta ulvomassa

Halvat on huvit kun muistettiin, että tänäänhän oli se superkuu-ilta.

"Missäköhän se kuu oikein möllöttää? Ai kato, tuollahan se onkin!"
"Hölmö, se on ton keltasen talon pääty."
"Ai juu, niin onkin."
"Mut hei tuolla se puitten välissä on."
"Hei nyt mä käyn hakemassa kameran ja mennään ottamaan kuvia."

"No ei tuo nyt NIIN iso ole..."


"Moon in my hand"



"Ja sit sitä voi pompotella..."


"Ja potkasta."

3.5.2012

Takaisin raiteille

Vähän on tullut lipsuttua viime viikon aikana syömisistä ja rytmeistä ja sen huomaa heti. Olo on jotenkin vinksallaan ja toinen jalka vähän väärällä polulla. Kroppa kerää nestettä ja olo on tukkoinen. Kiire on huono tekosyy, mutta itse ainakin huomaan, kun on kiire, unohtuu syömiset helposti.

Aamupala tulee syötyä kunnolla pöydässä istuen ja sen jälkeen tulee juostua töissä ja iltapäivällä huomaa, että on syönyt lennossa ehkä hedelmän tai näkkärin, pari kuppia kahvia, muutaman karkin.

Illalla kotiin tullessa on niin nälkä, että ei malta tehdä mitään järkevää ruokaa, vaan närkkii kaapista, mitä siellä sattuu olemaan, puolikkaan suklaalevyn (kuka sen on sinne kehdannut jättää), voileipäkeksejä, kaikkea mahdollisimman nopeaa. Koko päivän kalorimäärä on aivan onneton ja ei todellakaan jakaudu mitenkään järkevästi minkään normien mukaan.

Liikunnat ja joogailut jäävät muka ajanpuutteen vuoksi. Vaikka eipä sillä, että hirveästi olisi ylimääräistä energiaa reilun 10 tunnin työpäivien jälkeen. Sanokoon kuka mitä tahansa siitä, että kaikki syyt olla liikkumatta ovat muka tekosyitä.

Nukkumaankaan ei malta mennä ajoissa ja aamulla miettii, että mikäköhän oli taas niin tärkeää, että piti valvoa lähes puolille öin.

Ei ole hyvä ei. Mutta onneksi tämä kevätkiire on väliaikaista ja sen jaksaa ihan sillä, että tietää sen loppuvan aikanaan. Kunhan jurputan.

Mutta itsellä on ainakin paljon parempi olo, kun syö säännöllisesti, vetää välillä henkeä, eikä paina tukka sojosellaan, nukkuu kunnon yöunet ja liikkuu säännöllisesti. Ei muuten ole loppujen lopuksi paljon vaadittu. Eikä ole kovin mahdoton toteuttaakaan. Jotenkin siihen kiireeseen vaan menee niin helposti mukaan.

No, onneksi omalla kohdallani tämä on pelkkää kiirettä ja stressaamisen jätän muille, jotka sitä haluaa harrastaa. Stressinhallinnan olen oppinut kantapään kautta pari vuotta sitten. Maailman turhin keksintö, josta ei ole mitään hyötyä. Kenellekkään. Itse stressaamalla onnistuu niin helposti stressaamaan myös ympärillä olevat henkilöt.


2.5.2012

Oodi toukokuulle

Toukokuu on kivaa aikaa,
kukkaa pukkaa, linnut raikaa.
Mato möyrii, luonto herää,
lapsi äidille valkovuokkoja kerää.

Aurinko lämmittää mukavasti,
mittari yltää melkein helteisiin asti.
Vaikka kiire jatkuvasti töissä seuraa,
vielä malttaa kotona paijata peuraa (!)

Ulkona on lastenkin kiva olla,
eikä niillä palellu polla.
Äiti se jaksaa puutarhassa hyöriä,
ei sillä taida olla päässä liian kireetä nyöriä.

Iskää ahdistaa siitepölyaika,
eikä sitä siksi kiehdo kevään taika.
Hauvalla on hassu olo,
tutkia täytyy pihan jokainen  kolo.

Jos toukokuulle saisi jotain lisää toivoa,
olisi se päiviin lisää tunteja.
Sitten ei väsyttäisi näin kamalasti,
ja voisi nukkua pidempään asti.

Silloin ei tulisi kirjoitettua hölmöjä runoja,
vaan voisi vaikka pajua punoa.
Joskus kannattaisi lopettaa edes ajoissa,
että pysyisi jossain kohtuuden rajoissa.


1.5.2012

Vappua täälläkin

Vappu meni aika pitkälle keittiössä puuhatessa ja perheen kanssa hengatessa. Nautittiin simppelisti grilliruuasta ja salaatista.

Tallinnan reissulta ostin muutaman pullon viiniä, tuollaisia pikkupulloja ja täytyy sanoa, että hieman skeptisesti suhtauduin niihin, mutta yllättävän hyvää viiniä niissä olikin. On aika kivan kokoinen pullo, juuri sopiva lasillinen ruuan kanssa.

Lisäksi tein munkkeja ja rosetteja. Nyt on syöty rasvassa uitettuja herkkuja, uh. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa.
Kaupasta oli eilen loppunut ilmapallot, kun sinne juuri ja juuri töiden jälkeen ehdin. Jäljellä oli enää vesi-ilmapalloja, joista loppujen lopuksi olikin aika paljon huvia, kun olivat suhteellisen sähköisiä. Koira-raasu ei ehkä ollut ihan samaa mieltä...