29.2.2012

Kahvakuulatreeniä

Normikeskiviikkoon kuuluu normityöpäivän lisäksi normijumpanvedot, eli 45 min kahvakuulaa ja Combat. Kahvakuulaa olen vetänyt parin vuoden ajan. Paljon olen alkuajoista kehittynyt, mutta paljon on vielä kehittämisen varaakin. Siinä piilee ainakin omalla kohdallani kahvakuulan koukuttavuus, koska siinä ei varmasti koskaan tule "valmiiksi".

Itse nautin kaikista kursseista tai muiden treeneissä käymisestä, koska sen lisäksi, että saa uusia ideoita, saa niitä ahaa-elämyksiä, kun tuntee, että näin tämän pystyy tekemään vielä paremmin.

Mutta tällaista tehtiin tänään.

Lämmittely:
Erilaisia etuheilautuksia n. 5 min
Sivuheilautukset puolelta toiselle
Pysäytetty 8
Pyörittelyt vartalon ympäri
Pään ympäri kierrot

Nivelten pyörittelyt

Itse harjoitus:
Korkea veto
Rinnalleveto
Pystypunnerrus toinen jalka ilmassa
Tempaus tai rinnalleveto-työntö
Istumaannousu (alkuosa turkkilaisesta)
Ylösnousu korkeasta polviasennosta (loppuosa turkkilaisesta)
Turkkilainen ylösnousu
Istumaannousut kuula suorilla käsillä
Kuulan siirto puolelta toiselle istuen

Venyttelyt

Osa tämänpäivän liikkeistä tehdään toistomäärillä (toisia enemmän ja toisia vähemmän) ja osa aikaaottaen. Itse tykkään pistää palasiksi noita harjoitteita, kuten esimerkiksi tuon turkkilaisen. Tehdään ensin alkuosa, eli istumaannousu siihen lantionnostoon saakka ja sitten siitä polviasennosta ylösnousu.

Muuttelen yleensä ohjelmaa muutaman viikon välein, mutta tietyt perusliikeet pysyvät treeneissä vakioina. Eli tässä tällainen kevyt raapaisu pinnasta ja yksi esimerkki mun vetämistä kahvakuulatreeneistä.


Ihan hauska katsoa vanhoja (puolentoistavuoden takaisia) kuvia omista treeneistä (kuva yllä). Tekniikka on ainakin hioutunut ja kuulien koko kasvanut. Se kai on tarkoituskin?

28.2.2012

Stevia

Mikäs se siinä nököttää? Se on pikkuinen steviantaimi, jota yritän pitää hengissä ja kasvattaa komeaksi puskaksi.
Itse ajattelin kasvatella tuota sisällä niin kauan, kunnes ilmat ulkona lämpenevät ja saan sen istutettua ulos. Ellei se kupsahda sitä ennen. Lehdet kuivaan ja aion tehdä niillä empiirisiä testejä leivonnan ja ruuanlaiton parissa. Itse jotenkin odotan tältä kalorittomalta luonnontuotteelta paljon. Katsotaan mihin kaikkeen se taipuu :).

Stevian kasvatuksen pitäisi olla helppoa. Se vaatii valoisan kasvupaikan ja tasaisen kosteuden.

Steviahan on kotoisin Paraguayista, Etelä-Amerikasta, jossa se kasvaa monivuotisena luonnonkasvina. Meidän leveyksillä se tuskin talvehtii, eli täällä sitä käytetään yksivuotisena. Tai voihan tuo mennä valoisassa kellarissa talven yli, tai sisällä ikkunalaudalla. Stevia kuuluu asterikasvien (Asteraceae) heimoon ja muita samaan heimoon kuuluvia syötäviä kasveja ovat mm. salaatit, auringonkukka, punahattu, kehäkukka. Sitä on käytetty mm. Japanissa jo 1970-luvulta saakka makeutusaineena.

Marraskuussa 2011 EU hyväksyi vihdoin steviaglykosidien käytön elintarvikkeiden makeutusaineena ja elintarvikkeiden tuoteselosteissa stevia kulkee E-koodilla E960, vaikka onkin puhdas luonnontuote.

Mielenkiinnolla seuraan tämän tuotteen maailmanvalloitusta. Ihan ongelmatonta sen leviäminen makeutusaineena ei ole ollut. Liekö ollut uhka keinotekoisille makeutusaineille vai jopa sokerille, kun tuotetta on blokattu useampaan otteeseen.

27.2.2012

Nottajottamaanantai

Taas maanantai, vastahan se melkein eilen oli.

Onneksi takana on hyvinlevätty viikonloppu ja maanantai ei ollut niin maanantai.

Mirkkan kanssa tehtiin taas (huom. TAAS) iltatreenitreffit ja tänään viuhui olkapäät ja räpylät yleensäkin. Yksi combo olkapäille, toinen ojentajille ja hauiksille ja kolmas vatsoille. Ja cool downina tunnin rupattelu.

Ihan hyvä rytmi tällä mun salillatreenamisella. Kierto tapahtuu tollasissa 3 viikon jaksoissa. No mutta. Parempi sekin kai kun ei mitään. Tai ehkä se alkaa olla tällä välillä jo oikeasti ihan sama, jos minkäänlaista kehittymistä ajattelee. Mutta kivaa se on näinkin. Ja terapeuttista.

26.2.2012

Rento viikonloppu

Kiireisen viikon jälkeen on ihanaa, kun viikonloppuna ei tarvitse tehdä mitään tai lähteä mihinkään. Vietettiin laatuaikaa perheen kesken lähinnä olemalla, rentoutumalla, syömällä ja nukkumalla. Me like. Sen verran luksusta viikonlopussa oli, että käytiin katsomassa tänään kanssa Saapasjalkakissa.

Eilen illalla käytiin tyttöjen kanssa syömässä ja jorisemassa kuulumisia. Muutama lasi viiniäkin siinä taisi mennä.

Etsi kuvasta kameli.

Käytiin tyttöjen kanssa Amarillossa syömässä ja hetki istuttiin jopa Amarillonkin puolella. Ja kyllä, liian vanhoja ollaan siihen paikkaan :DDD. Pientä väsymystä oli ilmassa ja niin nämä vanhukset olivatkin jo hyvissä ajoin kotona... Mutta kiitos mukavasta illasta!

"Hei ottakaa nyt sellainen malli-ilme"

24.2.2012

Henkistä kasvua

Seuraava teksti sisältää pelkkää jorinaa työntekemisestä, stressaamisesta ja sen sellaisesta. Ei kannata lukea pidemmälle jos ei vähempää voisi aihe kiinnostaa :D. Teksti ei perustu mihinkään tutkimukseen tms, vaan on täysin oman kapasiteettini tuotosta, niitä ajatuksia ja aivopieruja.

Opiskelin aikoinani osan opinnoistani Hollannissa kansainvälisellä luokalla, jossa oli oppilaita Euroopan eri maista. Muistan ikuisesti ryhmätyön, johon kuului itseni lisäksi kolme kreikkalaista. Itse aloitin materiaalin haun heti aiheen saatuani ja sovimme, että kukin tekee oman osuutensa hommasta ja tavataan x päivänä klo x.

X päivänä klo x tapaamispaikalla olin minä ja valmis materiaalini. Kolmesta ystävästäni saapui paikalle kaksi seuraavan tunnin sisään, joista toinen oli hieman vilkaissut aihetta. Muistan jupisseeni ystävälleni, että miten ne kehtasi tulla myöhässä tai jättää saapumatta, saatikka olla tekemättä siihen mennessä mitään. Lopputulos ryhmätyöllä oli kuitenkin kiitettävällä arvosanalla tehty työ ja esitys. Kreikkalaiset ystäväni tekivät hommia fiiliksellä ja minä jollain suomalaisella suorittamisella.

Ja tästä muuten tein aikanani sen päätelmän, että ne mitkään oliiviöljyt ja yrtit ole, mitkä takaavat välimerenmaiden kansan pitkän iän. Vaan rento suhtautuminen elämään yleensä. Toinen hyvä esimerkki oli kreikkalainen opettajamme, joka tuli luokkaan, katsoi meitä ja totesi, että onpa teitä yllättävän paljon paikalla, vaikka ulkona on kevään ensimmäinen kaunis ja lämmin päivä. No niinpä.

Silloin päätin, että muistan tämän lopun elämäni, enkä stressaa turhista. Noh, toisin kävi. Ensimmäisessä oikeassa työpaikassa ajoin itseni lähes loppuun hulluilla työpäivillä ja jatkuvalla (muka) kiireellä. Repäisin itseni irti siitä oravanpyörästä lähtemällä opiskelemaan.

Seuraavassa oikeassa työpaikassani tein koko ajan vähän enemmän kuin olisi ollut tarve. Ei ollut tarkoitus tehdä itsestään korvaamatonta, mutta eiköhän jokaisella ole kuitenkin tarve olla tärkeä. Jäin äitiyslomalle ja yrittäessäni palata, oli firmassa YT't. Ei tarvinnut palata.

Tässä kohtaa olisi ollut loistava vaihtoehto jäädä kahden pienen lapsen kanssa kotiin vielä hetkeksi. Rehellisesti voin kyllä sanoa, että minusta ei ole kotiäidiksi, mutta vähäksi aikaa. Mutta ei. Ajatus työttömyydestä oli pahin painajainen. Koska se ei ollut oma valintani.

En varmaankaan ole yksin tämän ajatuksen kanssa. Karusti yleistäen uskoisin, että työllä on suomalaisille suuri merkitys. Kokeeko työtön olevansa yhteiskunnassa yhtä tärkeä, vaikka taloudellisesti tulisi ihan hyvin toimeen? Jos ei ole työtä, elämästä puuttuu jotain? Salaa ihailen erästä ystävääni, joka ottaa kaiken irti tällä hetkellä omasta työttömyydestään. Näin sen pitäisi olla. Mahdollisuus johonkin muuhun, eikä ahdistavaa epätietoisuutta tulevasta.

Itse en voi tunnustautua kovinkaan uskonnolliseksi, mutta kun aletaan miettiä suhtautumista työhön, tulee tässä pohdiskelussa vääjäämättä jossain vaiheessa eteen luterilainen/protestanttinen työetiikka, johon tämä kaikki mielestäni jollain lailla perustuu, vaikka tuskin silläkään enää tänäpäivänä selitetään tätä kaikkea kiirettä ja suorittamista.

Välimeren maiden kulttuurissa perhe on perinteinen itseisarvo, joka meillä taas on perinteisesti työ. Itse olen viime aikoina askel askeleelta yrittänyt järkevöittää omaa työntekemistä ja hokenut itselleni ja muille että se on VAIN työtä. Vaikka se, mitä teen työkseni, on minulle tärkeää, haasteellista ja antavaa, on se kuitenkin vain työtä. Täytyy osata asettaa omat rajansa. Stressaamalla stressaa itsensä lisäksi myös muita. Ei työ tekemällä lopu ja sata muuta hienoa kliseetä...

Jos tästä oivalluksesta ei ole ollut muuta hyötyä, niin ainakin se, että en ole kotona enää niin väsynyt ja kireä. Matkaa on vielä paljon tekemättä ja monta oivallusta saamatta, mutta olenpahan jo kuitenkin tien päällä. Työn vähentäminen ei ole tällä hetkellä se mun juttu, vaan järkevöittäminen.

Toinen juttu, joka liittyy myös työn tekemiseen ja aika moneen muuhunkin asiaan tässä meidän kulttuurissa on ansaitseminen. En tarkoita taloudellista ansaitsemista vaan sitä tekemällä ansaitsemista. "Tänään mä tein x tuntia töitä, mä olen kyllä siiderini/karkkipussin/suklaalevyni jne. ansainnut" "Mä olen tehnyt viime aikoina niin paljon töitä, että voin jäädä hyvällä omallatunnolla lomalle" Haloo, se loma kuuluu sulle jokatapauksessa, ei sitä tarvitse henkisesti ansaita, saatikka tuntea huonoa omaatuntoa ja morkkista syödystä karkkipussista. Ja paraskin puhumaan, näin mä toimin itsekin. Because I'm worth it, hei. Ja tämä on yksi niistä asioista, joista haluan eroon. Matkalla siis siihen välimerelliseen ajatusmaailmaan siitä, että ei niitä tarvitse ansaita vaan ne kuuluu sulle, hyvällä omallatunnolla, nauttien. Tai itseasiassa johonkin kompromissiin, kultaiseen keskitiehen yhdistäen molemmista niitä hyviä puolia.

Ja jos nyt kuitenkin lukaisit koko ajatustenvirran ja "tulipahan vaan mieleen", niin be loud and heard. Anna lisää ajattelemisen aihetta tai kyseenalaista. Kiitos.

23.2.2012

Kohta on onneksi viikonloppu :)

Aargh, tää mun viikko on mennyt niin "mä olen jumppaohjaaja, kuka sä oot"-hengessä, että oikein ahdistaa itseäänkin. Haittaakse? Onneksi viikonlopulle on luvassa jotain muuta.

Mua vähän pelotti tänä aamuna myöntää itselleni, että mä taisin jopa vähän nauttia tuosta mun aamuaerobisesta, eli lumikolatreenistä. Mitä mulle tapahtuu, joudunko mä vieroitukseen kesällä?

Oletteko olleet koskaan ryhmäliikuntatunnilla, jossa jumppaohjaaja on säälittävän monta kertaa eiku-moodissa? Mä kävin tänään. Eniten se tuntui kuitenkin häiritsevän sitä jumppaohjaajaa. Sillä tais olla uusi ohjelma ekaa kertaa ohjattavana. Kukakohan se oli? Onneksi viikonloppu ei ole kaukana...

22.2.2012

Jaksaa ja jaksaa...

Aamu alkaa nykyään mukavasti lautasellisella puuroa. Kaurapuuroa, hunajaa ja marjoja (luomuna). Tällä hetkellä in on tyrnimarjat. Vanhempieni pihassa on iiiisot puskat mm. tyrnejä ja niistä riittää onneksi mehuja ja marjoja ja hilloa meillekin. Ei tarvitse lähteä hakemaan superfoodeja merten takaa...

Olen vasta viime aikoina tullut puurouskoon ja koukussa ollaan. Vuosituhansia olen natustanut aamulla kahvin kanssa kaksi palaa ruisleipää ja kirottuja olivat ne aamut, kun leipää ei löytynyt. Leipää tuli aiemmin syötyä hurjan paljon enemmän muutenkin, välipaloilla, lounaalla, iltapalaksi jne. Itsellä vaan kun tuo vatsa ei oikein hiivan ja jauhojen kimppaa kestä. Nyt olen karsinut sen verran leivänsyöntiä, että muutama kerta viikkoon riittää. Ja sekin hiivattomana luomuruisleipänä. Vatsa kiittää ja leipäkin on maistuvinaan tosi paljon herkullisemmalta, kun sitä ei mussuta koko aikaa.

Keskiviikkoisin tulee aina mukava rykäisy jumppaa, kun vedän ensin 45 min kahvakuulaa ja siihen perään Body Combatin. Tänään oli vuorossa uusi ohjelma combatista ja Inna tuli taas kimppaan mukaan vetämään. Joskus stressasin enemmänkin uuden ohjelman vaihduttua, että se piti opetella hetinytäkkiä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että aina ei vaan ehdi. On muutakin elämää. Ja onneksi on niin mukavia kanssajumppaohjaajia, joiden kanssa voi uuden ohjelman alettua vetää tuntia yhdessä. Mutta ihannetilanne ainakin mulle on opetella se uusi ohjelma samantien ja heittää vanha mäkeen. Mun kovalevy toimii niin, että kun uutta alkaa opetella, niin se sekoittaa myös vanhan ohjelman muistamista.

21.2.2012

Normipäivä

Mä olin aika varma, että kuukahdan ennen puoltapäivää, kun yöunet jäi 6 tuntiin, mutta jaksoinpas. Jotenkin. Ensi yö ei tosin lupaa sen pidempiä unia, kun olin poikkeuksellisesti vetämässä Innan kanssa "yöpumppia", eli Body Pump-tuntia, joka alkaa klo 20.10. Itsellä ainakin menee illalla tovi jos toinenkin, että uni kumpuaa päälle, jos treenit ovat olleet kovin myöhään.

"Ja 16 ykköstä, anna palaa!"

Tuli vähän kiirus opetella uutta pumppiohjelmaa ja kaikenlisäksi mulla on paha tapa opetella noita ohjelmia myös autolla ajaessani. Toinen käsi ohjaa ja toinen pumppaa ja rattikäsi pitää vielä ohjevihkosta kiinni. Että anteeksi vaan kanssatielläliikkujat. My bad.

Ihan mukavasti meni perille myös eilinen jalkatreeni. Tuntuu, muttei satu. Vielä. Jalkojen lisäksi jopa hartiat tulivat vähän kipeiksi. Hei daa?

"Mikä eilinen jalkatreeni?"

Tämä viikko tuleekin olemaan aika jumpanvetopainotteinen, saa nähdä, mikä on pössis viikonloppuna, vieläkö jaksaa raahautua juoksemaan...



Pitikö mun hidastaa tahtia? Just tätä mä tarkoitan, ensin vedetään hanuri putkella kolmeasataa ja sitten ihmetellään, että mihin ne voimat katosivat? Juuri näin.

20.2.2012

Ei niin maanantai

Huonompiakin maanantaipäiviä on koettu. Tänään en kyllä töihin päässyt, koska vanhempi neiti on vuorostaan flunssassa. Päivällä olikin sitten hyvää aikaa vaikka perustaa blogi. Heh.

Aamu alkoi tunnin lumityörupeamalla. Että rissasi aluksi työnnellä lunta aamulla puoli kuudelta. Ja jokusen tovin joutui itselleen hokemaan että: Terhi, ihan mieletön aamutreeni, jesh! Olisitko lähtenyt tähän aikaan lenkille, no et! Jaksaa, jaksaa! Mutta kun sai sen kunnon hien pintaan, alkoi hommakin sujua ja tulipahan tehtyä. En mä kyllä vieläkään lumitöistä alkanut tykkäämään, mutta kieltämättä hyötyliikuntaa parhaimillaan. En valita. Ja koirakin sai ravata tunnin verran turkki putkella pitkin pihaa ja lähimetsää.

Muutama tunti meni tuijottaessa uutta Body Combat-ohjelmaa. Tarkoitus oli vetää se jo viime viikolla, mutta typerä lenssu oli toista mieltä ja viikko meni maatessa sohvan pohjalle imeytyneenä. Jotain väsymyksestä varmaan kertoo sekin, että stressaa jo pelkästä lepäämisestä. Eikö olisi terveempää vaan hyväksyä se lenssu ja maata röhnöttää ja nukkua ja olla vaan. Ja yrittää jopa nauttia pakollisesta levosta. No mutta nyt on seitsemän ekaa kappaletta hallussa, huomenna loput ja keskiviikkona uusi ohjelma kehiin.

Päivän huipentuma oli kyllä ehdottomasti salitreeni Mirkkan kanssa. Jalat sai kyytiä ja lopputuloksena oli mukava tutina. Mirkkan sanoin: "Jos sulla ei ole huomenna jalat yhtään kipeät, niin mä olen aika pettynyt." Viime salikerrasta on nimittäin aikaa....

Jalkatreeniä:

Lämmittely 5 min (40 s normaali, 20 s speed x 5)

4 x box-kyykky (15, 12, 8, 5)

Combo 1, 4 kierrosta, noin 10 sarjoja
Reiden ojentajat
Prässi
Pohkeet prässissä

Combo 2, 4 kierrosta, noin 10 sarjoja
Suorin jaloin maastaveto
Reiden koukistajat
Pohkeet seisten

Salilla treenaaminen on yksi niistä asioista, jotka haluaisin palauttaa takaisin viikottaiseen ohjelmistooni. Mutta sen aika ei ole vielä.

Punttitreeniin minulla on jotenkin kaksijakoinen suhde. Toisaaltaan ajatus kuntosalilla treenaamisesta muutamaa liikettä lukuunottamatta on aika älytöntä. Eristetään tietty lihas, veivataan muutama sarja ja siirrytään seuraavaan laitteeseen. Näin hyvin raa'asti yksinkertaistettuna. Silti se on kaikesta huolimatta niin ihanan koukuttavaa.

Oma unelmatilanne olisikin harrastaa punttitreeniä min. 3 x vko, juoksua ja nyrkkeilyä sekä oman kropan voiman kanssa tehtävää lihas- ja kestävyysharjoittelua (functional training), kahvakuulaa ja joogaa. Mutta tällä hetkellä tuon kaiken harrastaminen kuulostaa enemmänkin stressaavalta. Kun en ole vielä valmis luopumaan näistä nykyisistä liikuntamuodoistakaan. Missä myydään 14 päiväisiä viikkoja?

Tarve muutokseen

Maanantai on niin klisee aloittaa tällaista, mutta en jaksanut enää odottaa huomista. Pitkään, lue pari vuotta, olen enemmän tai vähemmän suorittanut asioita ja elämästä oikeasti nauttiminen on jäänyt taka-alalle kaiken kiireen ja tekemisen alle.

Ruuhkavuosia elellään, kyllä; kaksi alle kouluikäistä lasta ja koira, talonrakentaminen, kaksi työssäkäyvää aikuista. Aika tavallista kuitenkin. Mutta silti, jossain vaiheessa elämästä on kadonnut se nauttiminen ja fiilistely. Tarkoitus olisi saada arkipäivään takaisin se hyvä olo.

Joku aika sitten jäin tuijottamaan mainoksen naista, joka makasi kauniisti ruskettuneena, hyvässä fyysisessä kunnossa hiekkarannalla. Ja mä ajattelin siinä sivua kääntäessäni, että mä haluaisin olla tollainen. Jes, nyt alkoi kuulostamaan tosi syvälliseltä. Ei vaan, se mitä mä näin tuon lisäksi, oli se tunnelma siitä, että sillä oli hyvä olla ja se nautti elämästä ja siitä hetkestä. Se ajatus jäi kaihertamaan mieleen ja viime viikon ryvettyäni jossain flunssan ja väsymyksen rajapinnassa, päätin, että nyt se loppui. Mäkin haluan olla se nainen siellä rannalla.

Ja mitäs sitten?

Se mitä mä en aio tehdä, on joku murhaava elämäntaparemontti, kaikki mulle heti nyt-tyyliin. Mä en lähde enää siihen, "haluan painaa sen ja sen verran". Ei toimi, nähty on. Monta kertaa. Mä en aio millekään superdieetille.

Se, mitä mä taas aion itseni eteen tehdä, on löytää se mulle sopivin tapa handlata tämä arki niin, että siitä jaksaa nauttia. Omalla kohdallani se tarkoittaa parempaa ruokavaliota, parempaa fyysistä kuntoa ja mä haluan tuntea, että se mitä mä teen, on se mun juttu tehdä asioita. Silloin kun mä olen kunnossa, niin silloin pystyy antamaan itsestään muillekin.

Se, mitä mä olen nyt, niin mä olen vähän rikki. Matkalla. Kuulostaa siltä, että mä olen masentunut. Enkä ole, väsynyt vain. Mä olen ihan ok fyysisessä kunnossa ja syön ihan about terveellisesti, mutta näihinkin haluan löytää sen tasapainon ja sen mun jutun. Ettei ne tunnu suorittamiselta. Sen fiiliksen, että mitä mä teenkin, tuntuu oikealta, siltä mun jutulta.