Kiire on toinen nimeni, palkataan assistentti

Voi tsiisss, mä olen taas saanut itseni ylikierroksille. Jos ei se matalapaine ollut mitään suurta nautintoa, niin en tiedä, voiko tästäkään olotilasta ihan täysiä pisteitä antaa. Tulossa on lähitulevaisuudessa muutama suurempi projekti, joita availen täälläkin, kun ovat enemmän ajankohtaisia, mutta kun kaikki jyrähtää päälle yhtäaikaa, ei oikein tiedä mistä aloittaa. Eikä silti halua valittaakaan, kun kaikki asiat ovat kuitenkin ihan itse valittuja ja haluttuja juttuja. Mutta huoh mun kanssa....

Työkaverini naureskeli aamulla, että "siisti tyyli sulla saada itses tollaseen stressimoodiin", kun hieman avauduin tulevasta. Tiedättekö sen fiiliksen kun on sata asiaa levällään, aikaa öbaut sekunti, ehkä kaksi ja ei tiedä, mistä alkaisi purkamaan?

Kun tässäkin kohtaa osaisi vetää henkeä, eikä yrittäisi sohia kaikkia asioita yhtäaikaa. Sen verran pystyn tässä mielentilassa ajattelemaan, että jupisen itselleni:"Ota yksi asia kerrallaan, tee se loppuun, sitten toinen jne." Ei vaan toimi ihan sataprosenttisesti elävässä elämässä, mutta se on tavoite. Mä yritän olla myös stressaamatta muita omalla vouhkaamisella, koska se vain pääsääntöisesti ärsyttää ja pahimmassa tapauksessa välittää sen oman olotilansa muihinkin. Mua ainakin ärsyttää muissa ihmisissä se oman kiireen jakaminen ja varsinkin siitä vouhkaaminen. Kiireinen saa olla, mutta tarvitseeko siitä tehdä numeroa? Ja kyllä, sorrun tähän joskus myös itsekin. Kuten nyt :DDD

Mä taidan kaivautua villasukkineni, kiireineni ja vatsapöpöineni sohvan nurkkaan. Se ei petä koskaan. Paikka jossa kaikki kiire ja maailman murheet häviävät :) Lisäksi täytyy vain luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Pieni pää, isot ajatukset

Kommentit