Cxworx purkissa

Jos olisin jaksanut, olisin eilen illalla nauranut vallan ääneen, kuinka onnellinen olin, että eilinen oli illassa. Ilon aihe tuokin. Jos aamulla erehdyin yhtään hehkuttamaan, että oi miten hyvä fiilis, niin kyllä tultiin rytinällä alas päivän mittaan. Olo oli jossain vaiheessa jo aivan epätodellinen ja kiukkupotkuraivarit ei olleet kaukana. Illalla olin NIIN veto pois ihan vain sen vuoksi, että päivä oli ollut henkisesti niin karu.

Mutta huoh, miten ihminen pystyykään stressaamaan yhden kuvauksen takia. Niiden muiden hoidettavien ja tulevien asioiden joukossa tuo oli vain yksi stressinaihe lisää. Ja yhtään ei helpottanut se, että oma "ura" cxworxin parissa oli hieman katkolla tuon polven takia. Meinasin jo heittää pyyhkeen kehään ja kirjoittaa pääkallopaikalla armonanelukirjeen, että antakkee minulle lissää aekoo, mie en selviä muuten. No, niin en kuitenkaan tehnyt (kai se olisi ollut mielestäni luovuttamista, nimim. piiska-terhi), vaan purkitettua tuli. Itse sitä on aika kriittinen omia tuotoksiaan kohtaan, mutta tuntia vetäessäni ajattelin jossain kohdin, että tämä ei ole todellista, kun milloin jätin painot, milloin tuubin jalkoihin ja oikeasti potkin niitä sivuun. Tosi ammattimaista. Saatikka, että onnistuin laittamaan tunnin alussa soittimeen juuri sen levyn, joka pomppii. Hienosti paniikkiin joutumatta (mielessä kyllä kävi ai saa.....na) kävin vaihtamassa levyn ja taas jatkettiin.

No, sellainen ohjaus lähtee eteenpäin tällä kertaa. Jos en olisi pois jumppakuvioista loppuvuotta, olisin ehkä kuvannut tunnin uudelleen, koska en mitenkään kokenut, että tunti oli parasta minua (jännittikin kamalasti). Mutta näillä mennään toistaiseksi. Tai no, en ole vielä päässyt katsomaan tuotostani, että pieni mahdollisuushan siinä vielä on, että en näy tarpeeksi, jos kamera on esmes heilahtanut tms. Eilisen karmalla se olisi hyvinkin todennäköistä.



Kommentit