Haloo Hollanti vol 2 ja ihanaa olla taas kotona

Sen lisäksi, että me pompittiin viime viikko taimistolta toiselle ja hengattiin näyttelyssä, saatiin istua myös ihan kiitettävä määrä autossa. Mä en ole eläissäni nähnyt niin paljon maissipeltoja, kuin mitä näin viime viikon aikana ja jostain syystä ne ahdisti mua ihan kamalasti. Kaikki ne maissit oli tarkoitettu eläinten ravinnoksi. Voi ahdistus, kun on taas pienellä ihmisellä mietittävää....
 
 
Ihan yksinkertaisesti ajateltuna tuntuu niin tuhlaukselta viljellä ensin jotain lihakarjan rehuksi, ja sitten syödä se liha, kun sen saman tilan voisi käyttää ihmisruuan viljelyyn jne. Eli vaikka mä en ole mitenkään tietoisesti kasvisruokavalioon siirtymässä, niin silti mä yllätän itseni nykyään vähän turhan usein funtsimasta näitä asioita. Siis kaikkea laidasta laitaan, mikä  liittyy negatiivisesti lihakarjan tuottamiseen. 
 
 
Tosin uusi uljas elämäni vegetaristina antaa vielä odottaa itseään, koska omalla kohdallani se tarkoittaisi sinne epämukavuusalueelle siirtymistä ainakin hetkeksi. Toisaaltaan, kun luopuu jostain, saa jotain tilalle. Niinhän se menee. No, antaa tämän vielä muhia. Tulee tai on tulematta, aika näyttää.
Noh, se maissipelloista....
 
 
Onneksi meille jäi hieman vapaa-aikaakin ja viimeisenä iltana ajeltiin Goudaan. Aivan ihana kaupunki. Tosin siis aika tyypillinen hollantilainen kaupunki keskusaukioineen, kirkkoineen, ostoskatuineen ja kanaaleineen, mutta silti. 


Aikaa riitti jopa pienelle ostoskatukävelylle. Olin varmaan jo niin täyteen tupattu viikon aikana vaaleaa leipää, niitä maissipeltoja ja mättösyömistä, silloin kun ruokaa sattui saamaan, että kroppa huusi tasapainoa. Kotiintuomisina itselle oli mm. raakasuklaata, uusi kalenteri (Happinez, nimi kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa) ja Flow-lehti. Heh :D
Eilen (tänään) kotiuduin luvattoman myöhään, mutta aamulla oli niin ihanaa saada unenpöpperöinen lapsi kainaloon ja todeta olevansa taas kotona.

Kommentit