30.9.2012

Viikonlopun simple things

Perjantain kauppareissulla nappasin lehtihyllystä The Simple Things-lehden. Ensin hieman skeptisesti ajattelin että jo on, kun täytyy tällaisistakin lehti tehdä, mutta imeydyttyäni sohvan nurkkaan perjantai-illan viettoon, totesin, että lehti olikin oikein mukava seuralainen ja lähes jokainen juttu tuli luettua.


Itselle nuo pienet, mukavat hetket ovat niitä parhaita latureita arjen jaksamiseen. Olen muuten kirjoitellut aiheesta täällä aiemminkin.

Tämän viikonlopun ehdottomat laturit olivat jo itsessään kaunis ilma lauantaina. On satanut NIIN pitkään ja ollut kalseaa, että yksikin välipäivä tuosta kurjasta ilmasta lataa akkuja ja piristää mieltä. Lisäksi töiden jälkeen karautettiin tyttöjen kanssa viettämään lauantaipäivää ja -iltaa mökkeilyn merkeissä.

En malttanut olla tonkimatta paikallisia metsiä ja lähdettiinkin pyörähtämään sienessä. Eipä taida montaa metsää löytyä, jossa ei olisi tänä syksynä suppilovahveroita. Niin niitä löytyi tälläkin kertaa. Jo itsessään metsässä kävely on niin mun juttu, mieli lepää ja metsä on vaan niin kaunis paikka.

Eräpirkko saaliin kimpussa
 
Ilta tyttöjen kanssa oli kyllä hulvaton ja juttujen taso juuri nollaamiseen sopiva. Sienestämisen lisäksi saunottiin, SYÖTIIN, löhöttiin, rätkätettiin, SYÖTIIN, oltiin ähkyssä ja puhuttiin kaikkea mahdollista kaikesta mahdollisesta. Aivan täydellistä. Kiitos tytöt tästä viikonlopusta, se auttaa mua jaksamaan taas piiiiitkäääään.
 
Sunnuntaiaamusella karautettiin takaisin kotiin ja päivä meni mukavasti hengaillessa pääsääntöisesti keittiön puolella. Sienet tuli puhdistettua ja osa meni kuivuriin ja osasta tein kana-sienipiirakan. Samoilla uuninlämpösillä tein oikein perinteisen apple pien mummilta saaduista omenoista. Kirjoittelen ohjeita tuonne toisen blogin puolelle tässä lähipäivinä.

Eräjorman kanssa käytiin vielä iltakävelyllä ja otin ihan vaan "varmuuden vuoksi" kassin mukaan, JOS vaikka sattuisi suppilovahveroita matkanvarrelle. Ja voe hyvänen aika, niitä muuten sattuikin. Aivan järjettömät määrät ja kieltämättä tuntui pahalta jättää osa metsään ihan vain siksi, että ne eivät mahtuneet enää kyytiin...

Vaikka ensi viikko tulee olemaankin hieman poikkeava normiarjesta, mukava, mutta raskas, niin tällaisen viikonlopun jälkeen se jaksaa ihan varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti