Tjejmilen 2012

Peiton alta iltaa.

Nyt on juoksut juostu ja mukava reissu Ruotsiin heitetty. Tuliaisina mm. flunssa.

Perjantaina hypättiin lentoteitse Tukholmaan. On muuten hirmuisen näppärää, kun lähtee klo 9.05 ja on perillä 9.00. Lentojen hintakaan ei päätä huimannut, 35 euroa/suunta. Suosittelen.

Perjantai meni mukavasti shoppaillen Tukholman keskustassa, kunnes sinne muutaman mutkan kautta löydettiin. Nyt kun olen vähän innostunut noista superfoodeista, niin huomion kiinnitti se, kuinka paljon kaupoissa oli tarjolla luomua,superfoodeja, raakaruokaa ja kaikkea siihen liittyvää. Ei vaan muuten löydy täältä meidän periferiasta.

Lauantai avautui yhtä nonstopsateisena kuin perjantaikin ja mielessä ehti jo käydä, että onko mitään järkeä lähteä juoksemaan tuohon kaatosateeseen, varsinkin, kun olin saanut perjantai-iltana ihan kiitettävän allergiareaktion ja lauantaiaamuna kurkku oli karhea kuin raastinrauta ja olo umpitukkoinen. Hieman katkeralla äänellä täytyi vain todeta, että en todellakaan astuisi edes ulos tuossa sateessa, saati lähtisi lenkille, mutta jos tänne saakka ollaan juoksemaan tultu, niin ei auta muu kuin suoriutua lähtöviivalle.

 Lähtöviivalla näytti tältä.
 
Tapahtuma itsessään oli todella hyvin järjestetty. Tietty täytyi asennoitua odottamaan ja jonottamaan, jos samaan tapahtumaan osallistuu 32 000 naista. 
 

Juoksin ensimmäiset 5 km kuin lentäen, fiilis oli hyvä ja mielessä ehti käydä jopa puolimaraton. Ainakin kiittelin itseäni kovasti siitä, että olin malttanut huilata ja syödä fiksusti. Mutta 5 km jälkeen tapahtui jotain. Tuli TOSI paha olo, ja jouduin kasaamaan itseäni ensin hitaammin hölkkäillen ja sitten oksennus suussa kävellen. Sain kuitenkin pidettyä ruoka-aineet kropan sisäpuolella ja viimeiset reilu kolme kilometriä pystyin taas juoksemaan. Oli muuten sellainen jorma otsassa, että ei tolkkua. Katsoin kelloa ja juoksin ja mietin, että kun sä tästä selviät, niin sun ei tarvitse juosta enää IKINÄ. I.K.I.N.Ä! Vettäkin alkoi sataa aivan kaatamalla ja kuivaa kohtaa minusta ei varmasti löytynyt. Tuli siinä matkalla mieleen tämä reissu fillarin kanssa kotiin. Se tunne, kun haluaisit olla kuuman suihkun alla juuri sillä hetkellä, etkä kolmen tunnin päästä.
OHI ON!

Aika ei päätä huimannut. Tapahtumanjärjestäjän mukaan se oli tunnin pintaan ja oman sykemittarin mukaan vajaat 52 minuuttia. Totuus lienee jotain tuolta väliltä, koska laitoin kellon päälle vasta siinä kohtaa, kun oikeasti aloin ottaa juoksuaskelia.
 Jäätävän onnelliset.
 
 
Tarkoitus oli lähteä illalla vähän ulkoilemaan, mutta ensisijainen illanviettokohteemme peruuntui tuon karsean sateen vuoksi ja loppupeleissä olimme kaikki niin raatoja, että vietimme illan ihan intiimisti kolmestaan rapuja syöden.

Tänään palattiin takaisin kotiin ja sade ei onneksi seurannut meitä tänne. Flunssa seurasi. No mutta, sillä on aikaa käydä mun kroppa läpi vielä tämän illan, huomenna on jo muita suunnitelmia.

Silti päivääkään en vaihtaisi tästä projektista pois (ehkä kuitenkin paremman sään ja flunssattomamman olotilan grande juoksuun) ja vaikka juoksu itsessään ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, ei se maailmoja kaada. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

EI VAAN! Leuka pystyyn ja kohti uusia suunnitelmia :)

Kommentit