5.8.2012

Leppoisa sunnuntai

Perjantain huippuselkätreenin jälkimaininkeina tuli aivan mieletön buusti vielä seuraavan aamun jalkatreeniinkin. Lisäsin painoja, irvistelin, hikoilin ja lisäsin taas painoja. Asenne oli ainakin kohdillaan ja yllätyin kyllä kieltämättä itsekin käyttämistäni painoista. Jalkojen treenaaminen on ollut tähän saakka aina vähän pakkopullaa, mutta nyt mä kyllä nautin siitä kaikesta tuskasta.

Ja jos se oli tuskaa silloin tehdessä, niin aika paiskottu fiilis oli myös tänä aamuna herätessäni. Selkä, takaolkapäät ja jalat hieman kankeina uuteen aamuun noustessani ajattelin, että olisikohan kuitenkin välipäivän paikka. Aamulenkki vaihtui vetreään touhuskeluun puutarhassa ja puoliltapäivin pakattiin koko poppoo koiraa myöten autoon ja suunnistettiin miehen serkun mökille.

Tenavien vaatteet lensivät kaaressa heti perille päästyämme, koska mökillähän kuuluu uida.

Sade ja ukkonen katkaisivat uintiharjoitukset, mutta onneksi sade tuli ja meni, ja päästiin takaisin ulkoilmaan. Neljävuotias aloitti pubitikkaharjoittelun hieman vaihtelevalla menestyksellä, mutta sitäkin innokkaammalla asenteella.

Osa poppoosta lähti pyörähtämään järvellä katselemaan maisemia ja osa jäi uittelemaan varpaita laiturille. Tosin tämä vähemmistö löytyi järvestä uimasta palatessamme. Ovela oli tuo nuorimmainen.



Itsellä ainakin mieli rauhoittuu saman tien, kun pääsee järvelle. Kaikki stressattavat asiat, kiire ja muu murhe unohtuu kauniita maisemia katsellessa. Onkohan joku keksinyt jo laittaa käytäntöön liikeidean stressinpoistoristeilyistä? Enkä tarkoita mitään viikkarintukholmanristeilyä :D. Ei, vaan tuollaista henkistä rentoutumista ja nollausta luonnossa tai vesillä.
Ennen lähtöä pulahdettiin vielä järvessä ja pienen painostuksen alla se oli heitettävä talviturkki itseltäänkin... Kääk. No, ei se alkujärkytyksen jälkeen ollut edes kylmää.

Ja talviturkki se oli koirallakin päällä, kunnes se muutaman kerran laiturilta avitettiin uimaan. Ja sen kerran, kun se lipsahti sinne ihan omin voimin. Hienosti se sukelsi. Tikkujalka :)

Päivä oli aivan mahtava ja kyllä oli muuten takapenkki koiraa myöten hiljainen koko paluumatkan.

2 kommenttia:

  1. Hyvä jos jalkatreenikin on sujunut asenteella :)) Sinulla sen verran hyvin tekniikat kuitenkin hallussa, että rohkeutta vain nostaa painoja -> Pidä huolta progressiivisuudesta, etenkin voimapainoitteisilla viikoilla!

    Ensi kerralla voitaisiinkin ottaa jalat yhdessä...

    Tsemppipotku persuksille täältä taas, hienoltahan tuo kehitys näyttää jo nyt :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja aamulla juuri ajattelin, että toivottavasti se Johanna ei nyt keksi, että treenataan joskus jalatkin yhdessä (tai siis sä lämmittelet ja mä pusaan otsasuoni pullollaan). Sitten saattaa lentää oksu. Ei vaan, jopa niitäkin treenejä odotellessa :D

      Poista