6.8.2012

Kukkia ja muita vihreitä rehuja

Meille tuli lauantaina töihin kuorma kaikkia ihania kukkia loppukesän ruukkuistutuksiin. Mielestäni pallokrysanteemi pursuaa jo korvista, eikä tähän aikaan vielä edes kestä pitkään, kun on vielä selkeästi lämpimiäkin päiviä tuon ikusen sateen välissä. Noh, vaikka omasta puolestani voisin haukkua koko hemmetin pallokrysanteemin maan rakoon, en sitä tietenään tee, vaan hiljaa nautin siitä tiedosta, että valittavana on niin paljon muutakin kivaa.

Ja seuraavat jorinat ovat sitten ihan omien kokemuksien tuotosta, että absoluuttisesta totuudesta ei varmasti päästä puhumaan.


Pierikset, eli kellovaiverot (kuvassa japaninkellovaivero, Pieris japonica). Tällä puskalla on niin kaunis kirkas punainen väri noissa nuorissa lehdissä.

Itse olen istuttanut tuollaisen joskus pari vuotta sitten myöhään syksyllä ruukkuistutuksesta maahan, ja hyvin on kestänyt talvet, ainakin toistaiseksi.

Se sopii hyvin joko kaveriksi muiden kanssa ja on kyllä aika näyttävä yksinäänkin vähän isompana puskana.

Jalohortensioiden (Hydrangea macrophylla) kukat kestävät piiiitkään ja on näyttävän näköinen ihan omana istutuksenaan tai pienempänä yksilönä ryhmässä.

Tämä kuuluu myös niihin, jotka voi istuttaa talveksi maahan ja suhteellisen suurella todennäköisyydellä nousevat sieltä seuraavana keväänä. Eri asia on, ehtivätkö ne meidän lyhyehkössä kesässä kukkia...

Kukonharjoihin olen aina suhtautunut jotenkin negatiivisesti, koska se on ollut mielestäni aina sellainen pikkupiiska, joka on niitä "ihan kivoja" kasveja. Nyt kun näin tuon istutettuna 20 cm ruukkuun ja yksi puska oli ISO, niin pisteet nousivat potentiaalisesti tätä kasvia kohtaan.

Takana on sypressi, lajike Wilma. Vähän vaihtelua niihin tavallisiin sypresseihin ja tuijiin. Limenvihreä yhdistettynä vaikka noihin alla oleviin keijunkukkiin (Heuchera) näyttää aikas kivalta.

Keijunkukkia on onneksi tajuttu viime vuosina alkaa käyttämään enemmän ruukkuistutuksissa, vaikka perenna onkin.

Ja tämä kannattaa myös istuttaa maahan myöhemmin syksyllä, niin siitä on iloa vuosiksi eteenpäin. Punaisen ja vihreä sävyjä löytyy noista varmasti kaikille.





Japaninvaahteroiden (Acer palmatum) kipailijoiksi upeimmassa syysvärissä en äkkiseltään keksi voittajaa.








Itse istutin myöhään viime syksynä pari jäljelle jäänyttä japaninvaahteraa ruukkuihin callunoiden kanssa (kuva oikealla) ja olin ihan pähkinöinä tuosta kirkkaasta oranssista.
















Koristepaprikat kuuluvat samaan kategoriaan kuin kukonharjakin, eli tarpeeksi isona yksilönä se on jäätävän upea, mutta pienemmässä purkissa se sopii hukutettavaksi muidn kasvien sekaan antamaan väriä.





Euonymukset, eli sorvarinpensaat ovat todella kestäviä loppukesän ja syksyn istutuksissa. Ne kestävät hyvin kylmää ja omasta pihasta näitä löytyy myös maahan istutettuina ja hyvin talvehtineina.
Tuossa nyt muutama, lähinnä omia suosikkejani ja pari yllättäjää. Ja mikäs viherpiipertäjä se minä olisin, jos en olisi vähän töitä kotiin vienyt.

Etupihan sisäänkäynnin vierestä otin kesäkukat pois ja istuttelin tilalle syksyn viileitä odotellessa muutaman kasvin.



Japaninvaahtera sai kaverikseen rosmariinin, keijunkukan ja valkoisen krysanteemin.



Toinen astia sai täytettä kellovaiverosta (iiiso puska) ja keijunkukasta. Kesän istutuksista jätin tuohon vielä roikkumaan keijunmekon ja lankaköynnöksen.
Ja näihin en kyllästy varmaan koskaan, valkoisiin syklaameihin. Sisälle en niitä huoli, kun ne nuupahtavat niin nopsaan, mutta ulos ruukkuihin ne roudaan joka syksy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti