Jumppatijumppaa

Jumppaohjaajan arki on taas pyörähtänyt käyntiin. Eilen oli cxworxin ensimmäinen virallinen tunti ja sali oli täynnä porukkaa. Oltiin koko ohjaajakolmikko paikalla, jotka kyseistä tuntia vetää ja kovin positiivista palautetta tunnista saatiin. Ja mikä mukavinta, tuo tunti sopii kaikille nuorista vanhempiin ja naisista miehiin.

Mikälielenssukin taisi nähdä parhaakseen väistyä tai sitten se oli joku kropan flippitila joko tehokkaasta hieronnasta, rankasta viikonlopusta tai molemmista. Emmävoitietää.

Cx:n päälle oli vielä combatti ja tuntuipa taas kivalta vetää, vaikka pikkuhiljaa alkaa odotella jo uutta ohjelmaa. Eipä tähän sinänsä kauhesti kyllästymään ole päässyt, kun kesällä niin harvakseen tuli vedettyä.

Ja nupiksi kävin vielä illalla joogaamassa. Eikö muuten kuulostakin kauhean hyvältä combolta vetää ensin lihaskuntopainotteinen, sen jälkeen aerobinen ja sen jälkeen venyttävä tunti? Musta se kuulosti unelmaratkaisulta. Ensin mä jumppaan ja sitten käyn nupiksi venymässä. Ajattelin vielä matkalla joogaan, että nyt on lihakset lämpimät ja kyllä varmaan venyy hienosti. Kuinka väärässä sitä voikaan olla....

Joogatessa kroppa alkoi kirrata vastaan, olin kaikkea muuta kuin venyvä. Jäykkä ja kankea kuvasi paremminkin olotilaa. Tunsin, kuinka verensokerit humahtivat alas ja hengityskään ei kulkenut kovin hyvin. Kaikkea muuta, kuin rentouttava harjoitus. Tällä kertaa tosin fyysisesti. Joskus tuntuu, että joogatessa ei ajatus pysy kasassa, mutta tällä kertaa tuntui, että kroppa oli ihan tööt. Mutta ei se mitään, aion silti tehdä saman vielä uudestaan.

Kommentit