Viime hetken paniikki vai rauhoittuminen?

Kääk! Ylihuomenna alkaa taas työt. Mutta en valita, olen saanut lomailla ihan tarpeeksi, mutta viimeistään nyt iskee se paniikki, että munhan piti tehdä sitä ja tuota ja tätä. Mutta ei kai se elämä loman loppumiseen lopu (kai?), ehtiihän sitä myöhemminkin.

Kesäloma on mennyt aika tiiviisti treenaten ja hengaillen, muuta en ole edes kaivannut. Ollaan pyöritty ihan pienessä piirissä touhuten vähän sitä sun tätä. Oli meillä suunnitelmia lähteä pienelle reissulle, mutta varmaan ihan vain siksi, että kesälomallahan kuuluu reissata. Ei sitten lähdetty, kun tenavatkaan eivät sinne kauheasti hinkuneet. Ja itse olin suunnitellut kaikkia pikkuprojekteja puutarhassa. No siellä ne odottaa tekijäänsä vieläkin. Odottakoot.

Tenavat ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa aamusta iltaan ja todella nauttineet siitä. Ovat eläneet ihan pellossa, painelleet hiukset auki pitkin pihoja, välillä muistaneet syödä. Vanhemmalla neidillä riittää ystäviä naapurin lapsista aina kaupungin toiselle laidalle. Nuorempi on löytänyt kadun päässä asuvan neidin kanssa tänä kesänä yhteisen sävelen. Ja kuinka tärkeä tuo ystävä onkaan. Jos kaveri ei ole jostain syystä kotona, on neiti kuin raajansa menettänyt. Itse ainakin muistan ihan parhaana lapsuudesta ne huolettomat kesät ja leikit kavereiden kanssa. Välillä maattiin nurmikolla pilviä tuijotellen ja välillä leikittiin ja pelattiin. Sen vapauden ja kiireettömyyden. Että ei oltu koko ajan menossa jonnekin.

Mutta tosiaan, tässä on tehty suhteellisen kovaa työtä oman juoksukunnon löytymisen eteen. Ja nyt se tuntuu löytyneen. Olisiko nyt aika hieman rauhoittaa, vai pitääkö vetää vielä viime hetken paniikki? En tiedä. Toisaalta tuntuisi, että juoksun kanssa laatu voisi korvata jo määrän. Onneksi tästä tuli juttua eilen salilla Piian kanssa, koska itsellä on paha tapa vain painaa tukka putkella tehden ja suorittaen. Minut pysäyttää vain pattereiden loppuminen tai jonkun puuttuminen asiaan. Itse sokaistuu liian helposti omaan tilanteeseen.

Vai pitäisikö alkaa treenaamaan viikkosykleissä tyyliin raskaampi viikko/kevyempi viikko? Salitreenaamisessa harjoittelen tätä nyt. Itse olen tottunnut treenaamaan aina ns. täysillä ja tuntuu oudolta, että välillä treenataankin... öööö..... ei niin täysillä. Ei löysäillen, mutta ei veren maku suussakaan.

Eilen kävin illalla salilla treenamassa kevyehkösti mm. selkää. Itselle tuo selän treenaaminen on aina ollut mieluisaa. Ja kiitos Innalle kameran kanssa heilumisesta. Selän kehitystä kun on vaikea seurata peilistä, niin muutama kuva kertoo kivasti, missä mennään.
Ja peeäs. Ehkä tämä omien treenikuvien tänne laittelu tuntuu joskus ihan luonnolliselta. Toistaiseksi se tuntuu vieläkin vähän... hmmm.... hassulta :)

Kommentit