22.7.2012

Välipäivällä on väliä

Joskus järjenkäyttö olisi ihan sallittua, mutta itseltä tuo tuppaa joskus/aina unohtumaan, kun oikein innostun jostain. Viime viikolla jalat olivat painavat, yöunet olivat heikot ja moni asia alkoi ärsyttämään, kroppa kävi ihan ylikierroksilla. Jossain vaiheessa tajusin, että milloin lie olen pitänyt viimeeksi välipäivän tai pari trenaamisesta, sellaisen omaehtoisen (viime viikon kuumepäivää ei lasketa omaehtoiseksi) ja antanut kropan palautua. Olen taas unohtanut kuunnella itseäni. Eikä ollut eka, eikä edes tuhannes kerta.

Eilen sitten päätin olla treenaamatta mitään. Suunnittelin tosin joogaavani, mutta rehellisyyden nimissä ainakin vielä kaipaan sen oman tilan ja ajan sille. En kykene keskittymään tässä härdellissä, kun kotona on koko poppoo. Ehkä joskus vielä siihen pystyn, mutta en vielä. Ja mulla on ikävä joogaa. Se tuo mun arkeen.... hmmm... jotain.

Tänä aamuna tunsin, kuinka patterit olivat alkaneet latautua ja melkein tulin pitäneeksi toisenkin välipäivän, mutta illalla raahasin itseni lenkille ja kyllä kannatti. Alkukankeuden jälkeen juoksu lähti kulkemaan ja juoksin kuin putkessa. Pururadan laidalla olisi voinut olla vaikka liftaava karhu, niin mä en olisi huomannut sitä. Läpät silmillä painoin eteenpäin. Ja taas minuutin kovemman ajan.

Jos alkuperäisen tavoitteeni mukaan mennään, enää/vielä olisi kirittävä reilu 4 minuuttia ja aikaa on 6 viikkoa. Ei kuulosta ihan mahdottomalta.

Huraahyppy sille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti