20.7.2012

Juostaan sitten vaikka puukko pakarassa...

Keskiviikkoiltana sain ensiapua tönkköjalkoihin, kun Inna runnoi jaloista astetta kevyemmät. Ihan pienet jumit jaloissa olikin, koska en muista koskaan kenenkään  todenneen minulle hieronnassa, että jos sä et nyt pysy paikoillaan ja lopeta tuota kiemurtelua, niin mä lyön sua... Eihän Inna toki olisi minua lyönyt (eihän??), mutta kyllä teki kipeää... Mutta kyllä oli jalat kevyet, kun kotiin liitelin. Iso kiitos.

Torstain suunnittelin pitäväni välipäivää, mutta eihän se sitten ihan niin mennyt, kun tuurasin pumpin ja siihen samoille lämpösille treenasin salilla vielä yläkroppaa. Josko huomenna sitten?

Tänään meillä oli treffit taas Sannan kanssa yleisurheilukentällä ja tarkoituksena oli juosta 100 m täysillä ja 300 m hölkötellen. No, ensimmäisen satasen vedon aikana multa revähti hanuri. Hei hip huraa, mikä tuska! Ja kyllä, oli lämmitelty ja venytelty. Muutettiin sitten vähän suunnitelmia, ja juostiin perussettiä, vaikka tuntuikin siltä, että juoksen puukko pakarassa. Revenneellä perseellä ei uusia ennätyksiä syntynyt, mutta saatiinpa juostua, ettei mennyt ihan sluibailuksi koko treeni.

Tenavilla tuntui riittävän energiaa enemmän ja kiva oli juosta, kun kentän reunalta kuului: "Hyvä äitiiiii! Äiti! Äiti! Äiti!" Paitsi parilla viimeisellä kierroksella huudeltiin jo perään, että lähdetään jo kotiin. Ei voittanut huvipuistoa tämäkään elämys.


No niin, tenavat, nyt voitte kantaa äidin autolle.



2 kommenttia: