1.6.2012

Sattuu ja tapahtuu

Ketä sattui ja mitä tapahtui?

Ei nyt äkkiseltään tule mieleen, milloin olisi ollut yhtä tapahtumarikas työpäivä, kuin mitä tänään oli.
Lähdettiin työkaverin kanssa hoitamaan muutama asia kaupoille ja paluumatkalla tuli mieleen, että käydääs vielä tuossa toimistotarvikeliikkeessä hakemassa punaisia tusseja.

Vilkku äkkiä päälle ja pihaan. Mennessämme sisälle heitin 100 %  vitsillä, että saat kympin, jos hyppäät tasajalkahypyllä ilman vauhtia tuohon lastauslaiturille.
"No en mä viitsi sun rahoja ottaa, ihan helposti siihen hyppäisi."

Oikeasti?

Ostettiin tussit ja tultiin takaisin ulos. Sen verran jäi mua kaihertamaan, että kysyin että oikeastiko pystyisit hyppäämään.

"Joo joo."
"No hyppää. Et ota vauhtia ja tasajaloilla ponnistaen."
"Okei."
Ryskis. Toinen jalka hienosti laidalla, toinen jäi vähän vajaaksi, kenkä lensi kaaressa ja mies oli tyylikkäästi rähmällään lastauslaiturilla. Hervotonta naurua.
"No et sitten päässyt."
"Olenko mä näin huonossa kunnossa?"
"Näköjään."
Lähdettiin ajamaan takaisin töihin ja matkalla naureskeltiin asialle koko matka.
"Nyt täytyy kyllä alkaa treenaamaan."
"No nii-in. Keräät kaveriporukan ja menette viettämään perjantai-iltaa sinne lastauslaiturille hyppien."

"No onneksi ei käynyt mitään. Siinä olisi voinut käydä pahastikin..."

Hetken hiljaisuus.

"Hei mistä tuo veri on tullut tuohon sun kengälle?"
"No hemmetti, niinpä onkin."
"Eiks siihen jalkaan satu?"
"No vähän tuntuu."

Päästiin työpaikan pihaan ja todettiin, että verta on auton lattialla, lahkeessa ja kengällä. Ja jalassa useamman sentin pitkä verta vuotava haava.

"Hei toi tarttee tikata."

Terveyskeskukseen. Sen verran koin olevani osasyyllinen, että lähdin kuskiksi. Päästiin saman tien sisään ja jalka pääsi tikattavaksi. Pientä hysteriaa oli ilmassa koska hoitajakin totesi, että parempi varmaan tuo hervoton nauraminen, kuin paniikkiin joutuminen. Eipä sillä, jos tilanne olisi ollut päinvastainen, olisin itse jo pyörtynyt ja hauskuus olisi ollut kaukana. Varsinkin kun kävi ilmi, että lastauslaiturin reuna oli repäissyt haavan lisäksi luun kalvon ja luuta mennessään.

Mutta potilas oli reipas koko toimenpiteen ajan ja ei voi muuta kuin ihmetellä kaverin kipukynnystä, joka on näköjään olematon. Vähän olin kyllä itse pettynyt terveyskeskuksen toimintaan, koska en saanut rauhoittavia tai päässyt keskustelemaan tapahtuneesta. Pyynnöstä huolimatta. Koin, että minua ei otettu tosissaan. Terveyskeskus ei myöskään luvannut ottaa meitä yhtä nopeasti sisään, jos oltaisiin lähdetty kokeilemaan vielä toisen kerran samaa. Tai enhän mä mitään olisi kokeillut, taputtanut vierestä vaan tahtia...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti