Pallokoira

Morjens. Mä olen tänä keväänä hokannut pallon syvemmän olemuksen. Viime syksynä mulla oli muutama frisbee, mutta ne ei olleet oikein mun hampaille sopivia, kun ne vaan hajos. En tajuu.

Mut nyt mulla on kolme palloa, joista yhden mä olen jemmanut metsään pahan päivän varalle, niinkuin orava käpylöisensä.




Sitä mä en kyllä tajua, kun tuo muu perhe aina huutaa mulle, "Tuo pallo tänne". No en tasan tarkkaa tuo. Tää on mun pallo. Ostaisivat omat pallonsa.



Ja turha tulla luokse, mä juoksen karkuun. Nää on mun. MUN. Sen verran ryhmäpelaajaa musta kuitenkin löytyy, että kun nuo keskenkasvuiset perheenjäsenet potkii palloa tuossa pihalla, niin mä olen hurjan hyvä nappaamaan ne. Sit ne juoksee mun perässä ja huutaa "Paikka!" Ja mä en oo kuulevinaan. Buahahhaaa.


Mitä? Mistä ei saa oikasta? Mikä kukkapenkki? Anteeks vaan, mut jos tää joku on, niin mun kakkapenkki. Josta tuli mieleen, että mä osaan muuten käydä pallo suussa kakallakin.






 

Kommentit