Pään sisäistä höpinää

Niinhän siinä taas kävi, että into piukean alkuinnostuksen saattelemana tuli kaamea väsymys. Nyt en onneksi sortunut syömään väsymykseen murhamässyä, vaan kömmin eilen työpäivän jälkeen peiton alle ja möllötin siellä pari tuntia etsien motivaatiota juoksulenkille.

Illansuussa vedin juoksuvermeet niskaan ja laahustin eteiseen. Tuijotin lenkkareita hetken, käännyin ympäri, menin takaisin yläkertaan, vaihdoin yöpuvun päälle, pesin hampaat ja imeydyin takaisin patjan ja peiton väliin. Kello kahdeksan illalla.

Samalla yritin taistella huonoa omaatuntoa vastaan juoksemattomasta lenkistä ja esirankaisin itseäni, että huomenna menet sitten heti aamusta salille ja illalla juoksemaan. Nyt sä et vaan laiskuuttasi mennyt lenkille ja koko viikon rytmi meni nyt ihan pilalle.

Hei seis.

Otetaas nainen uusiksi. Ei sulla ole mitään ongelmaa lähteä liikkumaan. Jos sä olet väsynyt, niin olet väsynyt. Huilaat nyt ja katsot aamulla uudestaan, oletko pirteämpi, jaksatko? Kuuntele nyt vähän itseäsi. Mitä järkeä lähteä väsyneenä urheilemaan ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä saada enemmän aikaan tuhoa kuin hyötyä. Mä olen ainakin aika tapaturma-altis väsyneenä. Ihan todistetusti.

Joskus vaan pitää huilata. Ja tulipahan nukuttua :)



Kommentit