17.6.2012

Hyppyrimäen portaat

Mitäpä sitä muuta tekisi sunnuntaiaamuna klo 7.00, kuin lähtisi juoksemaan hyppyrimäen portaita? No, rehellisesti voin sanoa, että ei ole mikään vakiintunut rutiini. Mutta hienosti lähtee päivä käyntiin, kun juosten ja kävellen puolisen tuntia noita rappuja Johannan kanssa rampattiin.

Samaa mieltä oli myös 84-vuotias mummo, joka tavattiin kapuamassa noita portaita ylös. Ei voi kun ihailla. (Onneksi ei mennyt kuitenkaan sauvat heiluen ohi; sitä mä en olisi enää viime tiistain papan jälkeen kestänyt.)

Lopuksi vielä loikittiin tasajalkahyppyjä ja ei voi muuta sanoa, kuin että olipa hyvä treeni. Maksimisykkeet paukkuivat rytinällä, keuhkoista loppui happi ja jalat tärisivät lopussa. Ihanaa. Jopa tehokasta, sanoisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti