20.6.2012

Ai levätäkö olisi pitänyt?

Pohkeet ne mennä rytkähti umpijumiin sunnuntaisesta rappussessiosta, mutta en kadu hetkeäkään. Päinvastoin lupaan, että kun tästä selviän, niin menen tekemään saman uudestaan. Niin.

Ei auttanut jumiutuneisiin pohkeisiin maanantainen juoksulenkki koiran kanssa (yllätys, hei). Mutta se mikä oli yllätys, niin juoksu meni 2 minuuttia edellisviikkoa nopeammin. Mutta ei kai sitä pohkeilla pelkästään juostakaan.

Myöskään tiistaiaamuinen salitreeni ei avannut pohkeita. Outoa.

Tänään testasin joogan voimaa. Aluksi teki mieli vinkua, mutta kun lihakset vähän lämpenivät, se tuntuikin tosi hyvältä. Tällä hetkellä on hirveä hinku päästä eteenpäin noissa sarjoissa ja omalle luonteelle tuo odottelu ei ole niitä vahvimpia puolia, mutta ei voi nyt minkään, tätä sarjaa venytään ja paukutaan pitkälle syksyyn, ennenkuin pääsee seuraavalle kurssille.

Ja huomenna olisi hieroja, alkakaas pohkeet nyt parantua...



2 kommenttia:

  1. Hyvä Terhi, noin sitä pitää ;) Lepo on saatanasta, sitä voi vaikka löysistyä... Joo joo, vitsit sikseen, nyt seuraavaan rappusessioon otat kyllä mut mukaan, jooko?! Pääset sitten tuntemaan paremmuutta, kun mä puuskutan kaukana takana =)

    VastaaPoista
  2. Minäpä ilmoittelen, niin voidaan leikkiä vaikka höyryveturia :DD

    VastaaPoista