Oodi toukokuulle

Toukokuu on kivaa aikaa,
kukkaa pukkaa, linnut raikaa.
Mato möyrii, luonto herää,
lapsi äidille valkovuokkoja kerää.

Aurinko lämmittää mukavasti,
mittari yltää melkein helteisiin asti.
Vaikka kiire jatkuvasti töissä seuraa,
vielä malttaa kotona paijata peuraa (!)

Ulkona on lastenkin kiva olla,
eikä niillä palellu polla.
Äiti se jaksaa puutarhassa hyöriä,
ei sillä taida olla päässä liian kireetä nyöriä.

Iskää ahdistaa siitepölyaika,
eikä sitä siksi kiehdo kevään taika.
Hauvalla on hassu olo,
tutkia täytyy pihan jokainen  kolo.

Jos toukokuulle saisi jotain lisää toivoa,
olisi se päiviin lisää tunteja.
Sitten ei väsyttäisi näin kamalasti,
ja voisi nukkua pidempään asti.

Silloin ei tulisi kirjoitettua hölmöjä runoja,
vaan voisi vaikka pajua punoa.
Joskus kannattaisi lopettaa edes ajoissa,
että pysyisi jossain kohtuuden rajoissa.


Kommentit