Mahdotonta? En usko.


Jotenkin tuo ylläoleva lause on pyöri mun mielessä koko viikonlopun. Ensin juteltiin työkaverin kanssa siitä, miten liian usein ihan vaan laiskuuttaan tai viitseliäisyyttään joku voi todeta, että ei se ole mahdollista. Ihan vain siksi, että se tuottaisi liian paljon työtä siihen totuttuun. Eli suomeksi, ei huvita. Tai annetaan periksi liian helpolla.

Toinen hyvä esimerkki tänä viikonloppuna oli perjantai-iltana, kun olin joogan puitteissa lonkkien avaus-kurssilla. Tsiisus, että oli alaselkä ja "yläjalat" kipeinä sen jälkeen. Hyvällä tavalla, kylläkin. Mutta illan aikana sain ihan livenä nähdä, että ne kaikki kuvien asennot, joihin voi taipua ovat ihan todellisia... Heh. Mä tunsin itseni NIIN jäykäksi siinä porukassa. Mutta eihän se vaadi muuta kuin työtä ja harjoitusta. Sekään ei ole mahdotonta.

Eilen aamulla kävin meditoimassa ihan ekaa kertaa elämässäni, tai harjoittelemassa sitä. Mulla on vielä piiiitkä matka siihen, että ajatus tai sen puute pysyisi kasassa sekuntia pidempään. Mutta niin hyvä olo siitä tuli, että mua nauratti ihan ääneen sen jälkeen. Ehkä jotain tapahtui? Naks?

Kommentit