Kesän jumppasuunnitelmia

Kevään viimeiset jumpat tuli vedettyä eilen ja kesäohjelmassa minulla ei sitten olekaan yhtään oma tuntia. Vaikka olen koko kevään henkisesti valmistautunut tähän, oli eilen hetken hieman hassu olo, kun mietti, että ensi viikolla ei olekaan combatia, pumppia tai kahvakuulaa, ellen mene jonkun toisen vetämälle tunnille. Ohjaaminen (ja tietenkin jumppaaminen) on aika koukuttavaa. Ainakin itse nautin siitä kovasti.

Mutta äkkiä tilalle tuli se toinen tunne. Ihanaa. Nyt mulla riittää paremmin aikaa iltaisin olla kotona, ei tarvitse lähteä, jos ei huvita. Mä olen vapaa. Mutta enhän se olisi minä, jos ei minulla olisi sitä plan B:tä. Urheilla täytyy. En voi, enkä halua olla ilman.

Nyt minulla on aikaa joogata. Olen ihan mukavasti sitä saanut tehtyä kotonakin, mutta hieman on hakusessa muutama liike ja järjestys. Nyt pääsen keskiviikkoisinkin (jos ei työt häiritse harrastusta) ohjatulle joogatunnille, kun ei ole jumpanvetoja. Jo pelkkä ajatus hymyilyttää.

Syksyllä lähtee WTH-ryhmä (mistäköhän lyhenne tulee??) juoksemaan Tjejmilenin Tukholmaan. Paikat on jo varattu ja mikä se olisi semmoinen tapahtuma, minne Terhi ei asettaisi tavoitteita. Pari vuotta sitten viimeeksi oletiin kyseisessä tapahtumassa ja silloin juoksin tuon 10 km noin 55 minuuttiin. Nyt aion laittaa tavoitteen alle 50 minuutin. Ei siis mikään mahdoton tehtävä, mutta kyllä se ainakin minulta muutaman lenkin pururadalla vaatii. Kunhan työpäivät vähän lyhenevät, niin eiköhän energiaa riitä tähänkin.

Kahvakuula on sen verran koukuttava laji että sen kerran aloitettuaan ei voi elää ilman. En ainakaan minä voi. 16 kilon kuula on tuijottanut minua koko talven salin nurkassa pölyyntymässä. Eilen lähtiessäni salilta loimme toisiimme pitkän katseen ja päätimme ystävystyä kesän aikana. Sovimme, että palatessaan syksyllä takaisin, kuula ei olisi enää niin painava. Odotettavissa siis paljon pihatreenejä.

Kommentit