Hyötypyöräilijän onnenhetket

Sunnuntai-ilta
Ilmatieteenlaitoksen sivut. Check.
Herätyskello vähän aiemmin soimaan. Check.
Ajoissa nukkumaan. Chh... No. Ainakin nukkumaan.


Maanantai
Herätyskello pois päältä. Check.
Tunnin päästä uusi yritys. Check.
KIIRE. Check.

Fillarilla töihin, koska ilmatieteen laitoksen sivujen mukaan ei sada aamulla, ja illalla sade alkaa vasta kahdeksan maissa. Jesh. Ihanan lämmintä. Kuka tarvitsee pitkähihaista? En minä ainakaan.

Töiden jälkeen joogaan. Ihanaa.
Joogan jälkeen taivas näyttää pelottavan mustalta ja ilma on hmmm... KYLMÄ.

Fillarin selkään ja kohti kotia. Pari polkaisua ja alkaa ripsimään vettä. Pieni vesisade mitään haittaa...

Hei. Ei näin. Kuka tilasi kaatosateen? Ja vastatuulen. Ja jäätävän ilman.

Ajatuksia kotimatkalla:
- No ei tää nyt niin kamalaa ole. Ei tästä ole kun reilu 10 km kotiin.
- Mitenköhän hyvin tää mun kello kestää vettä?
- Ei hemmetti, mun kädet on ihan jäässä.
- Jos mä poljen kovempaa, niin tulee lämmin..... Ai ei tule, ok.
- Kiitosta vaan, kyllä taas koetellaan. Ja erityiskiitos sateen lisäksi tuosta vastatuulesta.
- Se mikä ei tapa, vahvistaa. Voikohan vesisateeseen kuolla?
- Ei muuten tarvii kotona enää suihkussa käydä.
- V****u, mä en pyöräile enää ikinä! IKINÄ!
- Ja onko pakko ajaa sen auton kanssa ihan vierestä?
- Kääk, mä en pysty vaihtamaan edes vaihteita, kun mun sormet on niin jäässä.
- Pääsenköhän mä koskaan kotiin?

No pääsinhän mä ja kieltämättä kotikatu ei ole koskaan näyttänyt yhtä kauniilta. Ja tulipahan fillaroitua reilu 40 km koko päivän aikana.

Kuuma suihku, vaatekaapista mukavimmat vaatteet päälle, villasukat jalkaan, ruokaa, vihreää teetä. Mä taidan selvitä.


Niin ja peeäs: otsikko sisälsi sarkasmia.

Kommentit