11.4.2012

Siis mitä teillä syödään?

Kuinka moni voi ihan rehellisesti sanoa, että ei IKINÄ ole katsonut, mitä muut ostoskärreihin laittavat? Mä en ole mikään marketkyylä, mutta kyllä joskus vaan toisten "ruoka"ostokset kiinnittää huomion. Ei voi mitään.

Mä vihaan eineksiä. Sitä "äitien tekemää ruokaa". Ja silti joskus joutuu taipumaan, kun ei vaan ole aikaa tehdä itse. No, eilen oli sellainen tilanne. Olin töissä seitsemään, nopea pyrähdys kotiin ja tuuraamaan vielä BodyPump. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja alunperin tarkoitushan oli käydä illalla kaupassa ja valmistaa ruokaa seuraavaksi päiväksi. No ei mitään, onneksi toiset kaupat ovat jopa kymmeneen saakka auki täällä periferiassakin.

Salilta lähtiessäni sain kyytiini raskaana olevan naisen, jolla oli jäätävä pissahätä. Syöksyin kauppaan kaverin jäädessä pidättelemään tuskaansa autoon. Minun autoon! Great. Käskin sen laskea äärimmäisessä hädässä tippa kerrallaan ja antaa kuivahtaa, mutta tuskin se olisi osannut. Kokeile vaikka itse. Mutta älä meidän autossa.

No siis kauppaan. Senssithän siinä menee sekaisin kun sinkoilet paniikinomaisesti ympäri kauppaa mahdollisimman nopeasti etsien kaikki hangenpitimet seuraavalle päivälle. Pikainen vilkaisu ostoskoriin, kauhistunut pössis ja sen jälkeen vilkaisu ympärille. Jesh, ketään ei näy. Kukaan ei nää MUN ruokakoria. Ai mut hitsi, toi kassa. Mä en VOI mennä näiden ostosten kanssa kassalle... No tottakai menin. Mieli teki kyllä selittää jokaisen ostoksen kohdalla.

"Niin se eineskeitto on mulle huomiseksi, kun en jaksa tehdä ruokaa enää tänä iltana."
"Joo, ne kaks pakettia eineksiä on mun miehelle, kun en mä jaksa sillekään enää vääntää ruokaa huomiseksi. Niin ja siks niitä on kaksi, kun niitä sai 2 kpl kolmella eurolla."
"Ja ne eineslihapullat on sentään meidän koiralle, ei kai kukaan ihminen niitä syökään. Mitä sä luulit? Hullu nainen, ei taida olla sullakaan kaikki inakkarit kanootissa..."
"Ja sit mä haluan tehdä reklamaation tälle teidän kaupalle, kun ei tuolla hyllyssä ollut yhtään marinoimatonta lihaa. Kaikki lilluu jossain löllössä. Nyt mut pakotettiin ostamaan nää tiesmitäsilmiäjakorvia sisältävät kanat."
"Eikä siinä vielä kaikki. Koirakin lopetti nappuloiden syönnin pari päivää sitten, pakko ostaa sille tällaista ties mitä purkkimuonaa."
"Mitä? Paljon nää makso? SUN pitäis maksaa mulle, että mä jouduin ostamaan nää."

Kuinka onnelliseksi vaimo voikaan miehensä tehdä valitessaan hänelle ruokaa? Ja näitä on vielä huomisellekin. Hyvä ruoka, parempi mieli?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti