Ihanaa sisarusrakkautta

On päiviä, kun kaikki menee hyvin ja on päiviä, kun riitaa tulee joka asiasta. Miten kaksi ihmisenalkua jaksaakin käyttää niin paljon energiaa nahisteluun? Kuinka joku voikin tuntea toisesta ne ärsytysnappulat niin hyvin? Välillä tuntuu, että pelkkä katse riittää.

Vanhempi neiti on aina ollut sääntöpoliisi ja nuorempi vedättämisen mestari.
Vanhemmalle asiat joko ovat tai eivät ole ja nuorempi muokkailee sääntöjä itselleen mieluisimmiksi.
Vanhempi on tunnollinen, nuoremmalla asiat eivät ole niin justiinsa.
Vanhempi on herkkäsieluinen, nuorempi tavan justiina, jyyrä.

Niin erilaiset, mutta tiukan paikan tullen toisilleen rakkaimmat. Siskoa puolustetaan viimeiseen saakka ja seisotaan kentän samalla puolella. Jos toisella on hätä on sisko ensimmäisenä auttamassa.

Ja silti; mäkätystä, marmatusta, kiusaamista, nimittelyä, kiukkua. Ja joskus jopa oma-aloitteista sovittelua. Kaiken lisäksi tässä on jopa itsekin oppinut kuulemaan, milloin kannattaa antaa tenavien ratkaista riita itse, ja milloin tarvitaan aikuisen apua.

Riidat kuuluvat sisarusten arkeen ainakin meillä yhtä tiukasti kuin hampaiden pesu. Sanotaan, että sisarusten riitelyssä opitaan myös tärkeitä taitoja. Todella toivon, että tästä on iso hyöty tenaville tulevaisuudessa, edes yksi syy jaksaa kuunnella tuota lähes päivittäistä nahinaa... Välillä nahistelua jaksaa paremmin ja välillä huonommin; joskus kuulee itsensä huutamassa "Nyt loppuu se huutaminen". Olen varmasti ainut tässä maailmassa joka näin tekee.

Joku tuttuni on joskus todennut, että yksi lapsi on yksi lapsi ja kaksi lasta on monta lasta. Jotenkin tämä on helppo allekirjoittaa.


Isosiskon sanoin: "Tuo sisko oli paljon kivempi silloin kun se oli vauva, eikä osannut vielä puhua."

Kommentit