Huilaat sitten

Olo on ollut vähän diipadaa pari päivää ja kroppa on käynyt vähän hitaalla. Sunnuntaina yritin pitää lepopäivää, mutta niin se siivotessa hurahti. Joskus (=aina) on vaan niin vaikea huilata huomaamatta pölypalloja ja pyyhkimättömiä pintoja.

On se kyllä jännä, kun on oikein väsynyt, niin kroppa alkaa huutaa kaikenlaisia mielitekoja. Sunnuntaina selvisin onneksi irtokarkeilla ja sokeriähkyllä. Eikä tullut edes morkkista.

Eilen töihin ajellessani mietin, että jos nyt kuuntelisi vain omaa kroppaa, olisi järkevää huilata pari päivää ja antaa kropan palautua. Mutta järki jyrää aika nopeasti moisen: "Hei et sä nyt voi pois olla, kun myymäläkin aukesi tänään ja eilisen lehdessä oli se mainos. Ja tulossa on pitkä viikonloppu, huilaat sitten." Järki voitti ja kävin vielä eilen joogaamassakin ja vetämässä Body Pumpin. Järkevää, tuskin.

Tänä aamuna heräsin ihka aitoon kurkkukipuun ja lenssuiseen oloon. Taas sama fiilis kropassa; jos lepäisi pari päivää, jaksaisi taas. Mutta ei: "Kyllä nyt täytyy mennä töihin tarkastamaan se kassa ja se ja se juttu. Ja sit oli se hammaslääkärikin tänään ja ei tässä ole kuin kolme päivää viikonloppuun. Huilaat sitten."

No, aika hyvin saikin hukutettua flunssaisen olon kiireen alle, mutta aina kun istahti hetkeksi, niin se vetämätön olo vyöryi yli. Tämä on se flunssan ärsyttävin olomuoto, kun et voi sanoa olevasi vielä varsinaisesti kipeä, mutta olo ei kuitenkaan ole myöskään terve.

Kotiin tullessa kylmä oli purrut luihin ja ytimiin, eikä edes kaksi kuppia vihreää teetä maidolla lämmitä tarpeeksi. Ei kai auta muu, kuin kaivautua peiton alle nukkumaan.

Huomenna on parempi päivä, tai ainakin enää kaksi päivää pitkään viikonloppuun. Huilaan sitten.

Kommentit

  1. Mä autan sua sitten huilaamaan :)

    terv,

    Jeni

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Pidät sä mun silmiä kiinni?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti