24.4.2012

Asiaa turhasta (ja aika paljon sulkumerkkejä)

Tänä aamuna (taas) imuroidessani (kiitos koira) mietin samalla, että miten pystyisi minimoimaan kaiken turhan. Turhan rahanmenon (kiitos Kela, että ette korvaa burnoutia, tiukille vetää) ja kaiken turhan (=tyhmän, mutta pakollisen) tekemisen, kuten siivoamisen. Sen verran niuho olen, että en vaan voi antaa tavaroiden olla ja sulkea silmiäni. Olen yrittänyt, mutta en pysty rentoutumaan, jos villakoirat juoksee nurkissa.

Kotona olisi paljon kivempi ja rennompi olla, kun ei koko ajan olisi jotain to/must do-listalla. Imurointia, pyykinpesua, ruuanlaittoa, silittämistä, niitä pakollisia pahoja. Aika (ja edelleen se raha) kun on tällä hetkellä muutenkin kortilla (kiitos ihan itse valitun uran ja kevätkiireiden).

Paljon kivempaa olisi köllötellä kotona ollessaan tenavien kanssa mitääntekemättömänä sohvalla ja jutella kaikista isoista asioista mitä 4- ja 7-vuotiaan mielessä liikkuu. Tai kaivaa langat ja kankaat esille ja ommella tai neuloa (yksin tai niiden lasten kanssa). Tai tehdä ihan kaikessa rauhassa ruokaa tai leipoa yhdessä.

Mitäs sitä voisi tehdä?

Itse asiassa olen jo ollutkin matkalla tähän suuntaan. Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, olin aika väsynyt (enkä siis ollut ainoa tässä perheessä) ja tarve oli tehdä asialle jotain. Mihinkään nopeisiin ja suuriin muutoksiin silloin ei varmaan kannata lähteä, kun voimat on jo valmiiksi finaalissa. Mutta pikkuhiljaa. Pienillä teoilla saadaan aikaan suuri muutos.

Aloin siis asia kerrallaan karsimaan ja järkevöittämään tätä meidän arkea. Omalla kohdallani se tarkoitti ihan ensimmäiseksi parempia ja pidempiä yöunia. Ei se ole mikään häpeä mennä nukkumaan jo vaikka ennen yhdeksää. Kirjoittaminen on myös tosi terapeuttista. Ja jooga (NIIN koukussa). Television katselu on jäänyt aivan minimiin (mä en tiedä enää mistään mitään, enkä tunne niitä tosi tärkeitä tyyppejä vaikka siitä viidakkojuttu-ohjelmasta).

Tänä aamuna mua alkoi (taas) ahdistamaan tämä tavaramäärä ja turha, minkä keskellä me eletään. Turhat vaatteet kerää turhaa pölyä ja tenavien turhat lelut jäävät lattialle lojumaan äidin korjattaviksi. Tavarat, joille ei ole ollut itsellä aikapäiviin käyttöä, voisi myös luetella turhien joukkoon. Luopumalla (kaikesta) turhasta materiasta (ihan minimalismiin en kuitenkaan lähde mukaan), kuten ylimääräisistä vaatteista ja tavaroista ja tenavilla on ainakin leluja, joilla ne ei koskaan leiki. Eli less is more.

Ei siinä ole varmaan mitään pahaa, että karsii järkevällä kädellä kaiken itselle ylimääräisen ja turhan ja vie ne vaikka kirpparille (eli kirpparipöytä varattu, tyhjennys alkakoon). Enkä todellakaan aio ostaa mitään materiaa tilalle. On paljon kivempi siivota, kun kaikille tavarat mahtuvat omille paikoilleen, eikä tarvitse tunkea jo vaikka valmiiksi täyteen laatikkoon.

En usko, että tämän turhan materian karsiminen on pois keneltäkään. Koska kenenkään ei ole oikeasti pakko luopua mistään.

Jos ei hanki turhaa, ei mene aikaa eikä rahaa turhaan. Olisiko se näin simppeliä?

2 kommenttia:

  1. Siis vitsi se on vapauttava tunne kun saa karsittua sitä tavaraa... Välillä olen miettinytkin miten voisi olla kevyt fiilis jos koko omaisuus mahtuisi reppuun =) Kuinka paljon aikaa menee siihen omaisuudesta ja kamasta huolehtimiseen ja niiden pyörittelyyn... Vois vaan laittaa repun selkään ja lähteä maailmalle avoimin mielin, se on yks mun unelma...

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ihan kivasti on alkanut tuo karsinta, vaatekaappi keveni kummasti. Jotenkin on alkanut kestotympimään tuo tavaramäärä, vaikka joskus kyllä shoppailuterapia onkin sitä parasta terapiaa. Mutta kai sitä voi ostaa vähän järkevimminkin.
    Ja nimenomaan mua ärsyttää se aika, joka menee tuon kaiken tavaran siivoamiseen ja siistinä pitämiseen.
    Mutta eikös sitä sanota, että niinpaljon otetaan tavaraa reissuun mukaan, kuin itse jaksaa kantaa? Eikö tuota voisi vähän laajentaa ja ajatella, että niin paljon saa kotona tavaraa olla, jonka hallitsee.

    VastaaPoista