22.3.2012

Valinnoista ja selittelyistä

Nyt en lähde pureutumaan kovin syvällisesti tähän aiheeseen, mutta uskoisin, että jokaisella on jollain elämänsektorilla joku juttu, jota pitää selitellä aina muille. Joku asia, missä poikkeaa valtavirrasta, siitä ns. "normaalista". Enkä mä tällä tarkoita nyt esim. vähemmistöryhmiä, vaan ihan omia arkipäivän tai elämäntapavalintoja.

Tämä tuli mieleeni, kun työkaverini rukkasi ruokavaliotaan terveemmäksi ja jätti ainakin toistaiseksi alkoholin pois, todeten: "Ensi viikonloppuna olisi kaverin illanistujaiset, mutta en mä taida jaksaa mennä, kun sitten pitää selitellä, miksi ei juo." Eikö kuulostakin tutulta? Voisin kuvitella keskustelun menevän näin:

"No mä en tänä iltana sit juo mitään alkoholia."
"Täh, mikä sulla on? Sinä selvinpäin?"
"No mä ajattelin vähän siistiä mun ruokavaliota ja olla nyt mm. ilman alkoholia."
"Ai miks, ethän sä ole edes ylipainoinen."
"No niin, en olekaan..." (Hieman vaivaantuneena)
"No, kai sä nyt voit edes yhden ottaa?"
"No kun..." jne...

Muita "outoja" arkipäivänvalintoja voisi olla vaikka vegetarismi tai vielä pahempaa; joku muu vielä oudompi ruokavalio. Se, että ei syö makeita tai käytä alkoholia on myös epänormaalia. Se, mikä poikkeaa jollain tavalla ns. valtavirrasta, on aina asia, joka pitää jollain lailla selittää. Harvoin törmää tilanteeseen, jossa vastapuoli olisi vain, että: "Ok."

Ja tällä selittelyllä tarkoitan siis nimenomaan sitä, että omat valinnat täytyy perustella, jotta ne hyväksyttäisiin. Kun ei kaikelle voi olla allerginenkaan; se olisi ehkä yksi helpoimmista tavoista kiertää selittely. Aina vaan ei omia valintojaan jaksaisi perustella.

Ymmärrän hyvin vaikka jonkun tietyn lajin harrastajia, jossa korostuu kurinalaisuus, oli se sitten ruuan ja/tai treenin suhteen. Itse ainakin muistan kilpaillessani, kun piti tiputtaa kisapainoa varten muutama kilo, ja ruokavalio oli hyvin tarkka, niin välillä ei vaan jaksanut lähteä jonnekin ihan vain siksi, että ihmetystä aiheutti niin laji, jota kilpailin (naisten kilpanyrkkeily vuosituhannen taitteessa, kun se ei ollut vielä näin tunnettua) sekä painonpudotus jo muutenkin kuivan kesän oravalta näyttävältä ihmiseltä. Silloin vaan oli helpompi olla ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät lajia ja tietenkin läheisten ystävien, joille ei tarvinnut enää selitellä.

Tottakai erilaisuus kiinnostaa ihmisiä, mutta miksi kiinnostus ei voisi olla positiivista uteliaisuutta, jos toisen valintoja tulee kommentoitua.

2 kommenttia:

  1. Tuli tuosta selittämisestä yleensä mieleen myös toisenlaisessa tilanteessa selittely. Juttelin eilen ystävättäreni kanssa, joka on Controllerina yhdessä isommassa firmassa. Kiireisessä aikataulussa, kun täytyy esim. saada budjettia kasaan, hän usein tarvitsee henkilöille esittämiinsä kysymyksiin "kyllä" tai "ei" vastauksen. Pääsääntöisesti hän näihin kysymyksiin saa myös vastaukseksi tarinan siitä miksi Sirpa ja Heljä ei ole saanut hommaa tehtyä ja kuinka hommaa hidasti se, että Katri ja Minna ovat olleet ihastuneita samaan kokkiin ja heitä ei pystynyt laittaa tekemään samaan tehtävää ja jaari jaari jaa. Ja pääsääntöisesti hän saa naisilta tällaisen vastauksen. Mikä saa naiset selittelemään? Vaikka se on kysyjästä ärsyttävää ja häntä ei oikeasti kiinnosta syyt vastaukseen. Haluavatko naiset aina turvata selustansa jo etukäteen, varmuuden vuoksi? Varsinkaan kun ei tiedä, kumpa vastaus on se "väärä". Kyseisen ystäväni miesystävä on antanut hänelle hyvän ohjeen työelämään: "Asia ensin" sen jälkeen voidaan jaaritella jos aikaa on.

    - Jenu

    VastaaPoista
  2. Heh, selityksiä löytyy aina ja sorrun niihin kyllä itsekin. Ihan oikeita syitä kylläkin, ei keksittyjä.

    Mutta jos ei halua antaa ihan täyttä ei-vastausta, eikä jaksa alkaa selittämään, olen huomannut tuon "se on työn alla"-lausahduksen sopivan aika kivasti moneen kysymykseen. Suosittelen ;)

    VastaaPoista