Jumppaa ja venyy ja pumppaa...

Sen verran koukkuun jäin tuohon joogaan, että heti oli päästävä tänään taas joogailemaan. Pari pientä oivallusta jäi taas kotiinviemisiksikin. Tosin kaikki hienot zenit hävisivät sen tien, kun perään piti lähteä vetämään Body Pump. No, kunhan opin ne joogaliikkeet niin hyvin, että niitä ei tarvitse yhtään muistella, yritän siirtyä kotioloihin vääntyilemään. Itselle jäi kyllä niin hyvä mieli viikonlopun kurssista ja tällä kertaa uskoisin olevani hieman vähemmän suorittavalla tiellä. Aiemmin myönnän haastaneeni itseäni taipumaan vähän vielä lisää, kyllä se pää menee maahan, kun oikein yrittää. Huoh. Niin minua.

Tällä kertaa en kokenut treenaavani tai suorittavani, vaan annoin vaan mennä. Muut ihmiset ympäriltä unohtuivat ja keskityin vaan omaan hengitykseen ja liikkumiseen. En oikeastaan edes miettinyt mitään. Uskoisin olevani oikealla tiellä. Ainakin se tuntuu siltä.

Tälle viikolle tussahtikin mukava määrä jumpanvetoja, yhteensä 8 tuntia, mutta ei se mitään, taukoa tuleekin sitten kesällä ihan kivasti, kun sain tehtyä päätöksen, että en ota kesälle yhtään jumpanvetoa, paitsi mahdolliset tuuraukset. Kesän liikunnat ajattelin pyhittää juoksulle, kahvakuulalle ja joogalle. Musta se kuulostaa aika täydelliseltä.

Tänä keväänä ei ole mieli kulkenut ihan samassa tahdissa töiden kanssa ja kevään valmistelu on ollut enemmän rutiinia, kuin fiilistelyä. Mutta pyörähtäessäni tänään sopimassa kukkatukussa ensi viikon toimituksista, en voinut minäkään olla enää tunteeton keväälle.

Kuka voi vastustaa kevään ensimmäisiä orvokkeja? En minä ainakaan.


Enkä voinut vastustaa tätä herttaista viherkasviakaan.

Kommentit

  1. Hienoa kuulla Terhi, että hyvät fiilikset jäi joogakurssista. Ja ihan vinkkinä voin sanoa, ettei siitä suorittamisesta luopumisestakaan kannata tehdä suorittamista... Siihenkin voi langeta. Ja niitä kotona olevia häiriötekijöitäkin oppii pikkuhiljaa sietämään kun tarpeeksi usein vääntää niiden keskellä :-) Itse asiassa minulle yksi selkeä edistysaskel (jos nyt sellaisista haluaa edes puhua) on ollut juuri tämä. Oppii tekemään harjoitusta niin ettei millään ympärillä olevalla ole väliä. Kyllä sen sitten huomaa jos ympärillä tapahtuu oikeasti jotain sellaista johon täytyy reagoida! Jopa siihen, että harjoitus mahdollisesti keskeytyy, olen oppinut asennoitumaan niin, että tehdään se mitä keretään ja piste. Mutta se sinun edellisessä postauksessa kertomasi tunne on kyllä äärimäisen tuttu!

    Hanna

    VastaaPoista
  2. Mä yritän juu olla suorittamatta suorittamista. Mutta ei onneksi ole enää vanne niin kireällä päässä noiden liikkeiden kanssa. Ajattelin tänään, että josko kuitenkin jo aloittelisin pikkuhiljaa sen sarjan tekemistä kotona, ensin siihen asti, mitä helposti muistan ja seuraavalla viikolla taas vähän lisää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti