Heureka...

Jösses mä tajusin tänään jotain hienoa. Ja nyt kukaan ei pyörittele silmiään siellä, heh heh. Varsinkaan sen jälkeen kun mä kerron mitä... Mä olen meinaan nyt ihan tosissani.

Mun silmiin osui uusimmasta Maalaisunelma-lehdestä sitaatti "Puutarhassa putoaa helposti keskittyneeseen tilaan, olisiko se jonkinmoinen puutarhaflow, mikä alkaa virrata". On se! Kyllä. Mä allekirjoitan tämän. Tsiisus, miten valaiseva lause. Sitähän se ON.

Viime kesänäkin tuli moneen otteeseen mietittyä, mitä järkeä tässä on, kun ensin tekee keskimäärin 10 tuntisia työpäiviä ja sitten vielä kuluttaa vapaa-ajankin puutarhassa. Töissä tosin flow on aika kaukana...

Mutta kyllä, häviän helposti tuonne puutarhaan ja ajantaju ja kaikki muu ympäriltä unohtuu. Milloin kiertelen vain katselemassa kahvikuppi (lue viinilasi) kädessä kasvun ihmeitä, milloin kuvailen kasveja mistäkin kuvakulmasta (se on muuten joogaa jos mikä). Tai kun otan sekarit mukaan ja napsin oksia sieltä täältä, kitken rikkaruohoja, tai istun vaan ja suunnittelen pikkuhiljaa puutarhan seuraavaa askelta. Ja kyllä, juuri silloin mä olen onnellinen. Puutarhaterapiaa ja flowta parhaimmillaan.

Mielestäni puutarhan kuuluukin valmistua pikkuhiljaa, kerroksittain, pala kerrallaan ja ei kai sen tarkoituskaan ole koskaan olla valmis.


Ja mitä tämä oikestaan loppupeleissä kertoo minusta? Sen, että olen keski-ikää lähestyvä nainen, joka harrastaa puutarhanhoitoa. AI KAMALA!

Kommentit