20.11.2017

Missä menee överin raja?

Palaan vielä Patvinsuo/Koli-retkeemme hetkeksi. Ensimmäisen yön nukuimme Patvinsuolla laavussa, seuraavan mökissä ja reissun viimeisen yön vietimme Break Sokos Hotel Kolissa. Kuten varmasti voit kuvitella, ero laavun ja hotellihuoneen välillä oli valtava. Ja tämä oli tarkoituskin. Laavun ja mökin jälkeen tuntui kieltämättä aivan järjettömältä luksukselta laskea kassit lattialle, käydä lämpimässä suihkussa ja vetäytyä hetkeksi puhtaiden, lämpimien lakanoiden väliin, jossa pystyi nukkumaan juuri niin leveästi, kuin halusi (vertaa makuupussi).

Tai seuraavana aamuna kammeta valmiille hotellin aamupalalle, jossa ensimmäinen vastaantuleva asia oli suklaaputous. Siinä missä olimme aiempina aamuina ihan tyytyväisinä syöneet puuroa metsän keskellä aamupalaksi, oli hotelliaamiaisella tarjolla kaikkea siihen nähden aivan överisti. Ainakin itselle tekee ihan hyvää joskus konkreettisesti todeta, missä menee se raja, kuinka vähän itseasiassa tarvitsee ollakseen tyytyväinen ja mikä menee jo yli.

Tällaisilla reissuilla tulee ihan väkisinkin miettineeksi omaa kulutuskäyttäytymistään. Vaikka omassa ideaalimaailmassani tekisin päätökset aina eettisten tai ekologisten arvojen kannalta, ei näin läheskään aina tapahdu. Vaikka paljon näistä asioista tiedänkin, eivät ne silti aina täysin ohjaa kulutuskäyttäytymistäni. Ja joskus tulen tehneeksi hölmöjä ratkaisuja ihan vain tietämättömyyttäni. Tällä omalla ajatusmallilla eläessäni tämä on jatkuvaa opiskelua ja pohdintaa siinä, mihin omat rajansa asettaa. Täydellisyyttä en tavoittele, mutta itselleni sopivaa tasapainoa.

Samalla tulee pohtineeksi, mikä on se rajoittava tekijä, joka vetää rajan eettisen tai ekologisen vaihtoehdon ja jonkun muun ratkaisun välille. Onko se tietämättömyys, mieliteko, raha vai mukavuudenhalu? Esimerkiksi se, missä menee taloudellisella puolella raja, kun valitsen vaikka hieman kalliimman luomutuotteen tai mukavuustekijöiden puolella raja, kun lähden mieluummin matkaan omalla autolla, kuin käyttäisin julkisia. Kuinka paljon olen valmis luopumaan omasta mukavuudesta tai mieliteoista eettisiin tai ekologisiin arvoihin vedoten? Jätänkö ulkomaanmatkan lentokoneella tekemättä ja valitsen kotimaassa matkailun? Näitä asioita minä mietin paljonkin.

Kuinka paljon sinä pohdit tällaisia asioita? 

Kuvat ovat Kolilta Pirunkirkolta joka on muuten käymisen arvoinen paikka.



17.11.2017

Päivällinen maisemalla


Reissun viimeinen päivä vietettiin Kolin lähialueita kierrellen. Kävimme ihastelemassa maisemia Ukko-Kolilla ja Pirunkirkolla. Meidän onneksemme kahtena edellisenä päivänä olleet sateet ja sumuisuus väistyivät ja aurinko paistoi koko päivän. Maisemia on huomattavasti mukavampi katsella aurinkoisella ilmalla, kun näkeekin jotain.

Ukko-Kolin laella maisemia ihaillessa sitä jotenkin tuntee itsensä aika pieneksi. Yhdeksi pieneksi osaksi tätä koko valtavaa maapalloa. Siinä, missä oma elämäni on minulle luonnollisesti iso juttu, on se tätä koko kokonaisuutta katsellessa aika häviävän pientä.

Näissä maisemissa valmistimme vielä retken viimeisen päivällisen. Ei sillä, etteikö Kolin ravintolan pitsakin olisi houkutellut, mutta koska meillä oli jo eväät valmiiksi ostettuina, istuimme kalliolle ja kaivelimme repusta kaasukeittimen ja valmistimme siinä kauniita maisemia katsellessamme itsellemme simppelin päivällisen.





Tämän retkeilyn lisääntymisen myötä huomaan monien muidenkin juttujen muuttuneen pääni sisällä. En voi sanoa tehneeni tietoisia valintoja, mutta siinä missä aiemmin ehdottomana ykkösvaihtoehtona olisi ollut ravintola, ei tällainen ulkoilmapäivällinen maisemalla ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ruoka itsessään ei ollut varmaankaan sen terveellisempää tai monipuolisempaa ja ruuankin joutui valmistamaan itse. Silti vaihtoehtona se, että lähteekö ulos vai ulosulos syömään, alkaa vaaka kallistua helpommin sinne ulosulos-versioon.

Tai vaihtoehtoisesti vaikka kahvilla käynti. Istunko mieluummin laiturinnokassa kuksassa tuoreet nokipannukahvit vai menenkö kahvilaan nauttimaan cappuccinon? Puolensa molemmilla, mutta ainakin kauniilla ilmalla tuo ulkoilmaversio veisi kyllä voiton.


16.11.2017

Yksinkertaisten asioiden äärellä

En tiedä, missä kohtaa tajuntaani hiipii se todellisuus, että sain eilen viimeisen tutkintotilaisuuden suoritettua luonto-ohjaajaopinnoistani. Viime kesänä olin aika vakuuttunut, että tätä päivää ei tule, kun työt veivät kaiken ajan opiskelulta. Mutta niin sitä vain syksyllä töiden hieman hellitettyä aloin kasaamaan juttuja kasaan ja näyttö näytöltä pääsin viimein tähän tilanteeseen, että se viimeinenkin tuli suoritettua. Aikaahan se vei, paljon, mutta tässä sitä nyt ollaan. Takataskussa kohta yhdet luonto-ohjaajan paperit. Voi olla, että pidän nyt pienen tauon näissä opiskeluissa, mutta ehkä tammikuussa jotain valokuvaukseen liittyvää... Vitsi!

Viime viikolla tekemämme reissu Kolille ja Patvinsuolle oli osa kokonaisuutta, jota tein kestävän kehityksen tutkintotilaisuutta varten. Nyt kun tuolla luonnossa on tullut liikuttua vähän enemmän kuin aikaisemmin, tuntui minusta luonnolliselta tehdä myös kouluun liittyvä työ samaan aiheeseen liittyen, eli luonnossa liikkumista kestävän lehityksen näkökulmasta ja vähän vertailla erilaisia kohteita ja majoitusvaihtoehtoja.

Yövyttyämme Patvinsuolla yhden yön laavussa, suuntasimme seuraavana päivänä Kolille, josta olimme vuokranneet mökin seuraavaksi yöksi. Ikolanahon mökkiin ei tarvinnut kävellä tieltä pitkää matkaa, vain puolisen kilometriä, joten olimme onneksi jo ihan valoisan aikaan perillä, kun ottaa huomioon kävelyn Patvinsuolla ja siirtymisen sieltä Kolille. Mökki tuntui laavun jälkeen aika luksukselta, vaikka sen suurempia mukavuuksia ei sielläkään ollut.

Siinä iltaa istuessamme sanoin, että voisin helposti kuvitella itseni viettämässä pidempiäkin aikoja tällaisella mökillä vaikka kirjoittamassa. Paikka oli juuri sopivan yksinkertainen siihen, että olit kuitenkin perusasioiden ulottuvilla, kaikki kiire oli jossain ihan muualla ja tilaa ajatuksille olisi juuri sopivasti. Ainakin oma mieli rauhoittuu ihan eri tavalla, kun kaikki ns. ylimääräiset riisutaan ja sinulla on ympärillä vain se välttämätön.

Tätä samaa mietin jo viime vuonna kävellessämme Caminolla. Kuinka vähällä itse asiassa ihminen tuleekaan toimeen ja missä menee raja, jossa voidaan puhua jo ylimääräisestä? Caminolla minulla oli mukanani vain rinkka ja siellä vain ja ainoastaan kaikki oleellinen. Ylimääräistä kun ei viitsi mukanaan kantaa päivittäin.


Sama juttu tällaisessa mökissä. Kun päivä koostuu siitä, että aamulla laitat tulet takkaan, valmistat itsellesi aamiaisen kaasuliedellä tai nuotiolla, veden haet läheisestä lähteestä ja se täytyy keittää, jotta sitä voi käyttää. Ja samaa rataa jatkuu koko päivä. Ei mitään ylimääräistä, vain tällaisia perusasioita.

En tiedä, liittyykö tämä jotenkin ikään vai mihin, mutta jos saisin valita jonkun aivan luksusloman ja tällaisen yksinkertaisen väliltä, niin olisin kyllä vahvasti tällaisen mökkiloman kannalla. Siinä missä kaikki ns. överi aiheuttaa vain hälyä ja rauhattomuutta ainakin oman pääni sisälle, rauhoittaa tällainen yksinkertainen eläminen ja oleminen aivan eri tavalla.