4.7.2020

Täällä taas ollaan

Hei!

Mitä kuuluu?

Puutarhakauden kiireisin sesonki alkaa olla takanapäin ja samoin parin viikon loma. Reilu kaksi kuukautta tuntuu hävinneen työntekoon ja loma oli enemmän kuin tarpeellinen. Pysähtyminen oli yllättävän vaikeaa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ns. normaaliminä alkaa kaivautua esiin ja päivistä alkaa löytyä muutakin kuin suorittamista.

Korona aiheutti puutarha-alalla aika vauhdikkaan sesongin. Kun aikaa olikin pihanlaittoon ja erityisen hyvin sen huomasi hyötytarhan kasvien runsaana menekkinä. Jos olisin ollut ennakkoon järkevä, olisin minimoinut oman puutarhan laiton keväällä. Mutta en ollut. Sitä hullaantuu kauden alussa istuttamaan kaikkea mahdollista, joita sitten hieman tulee manattua, kun iltaisin töiden jälkeen väsyneenä tarttuu kasteluletkuun ja nyppii tomaateista varkaita.


Mutta kyllähän se antaa enemmän kuin ottaa. Nyt kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että satoa alkaa muodostua sieltä sun täältä ja onnistumisen ilo itsekasvatetuista syötävistä on päivittäistä, unohtuu alkukauden kiireet ja muut mutinat.


Tämä kevät ja kesä on ollut hyvin poikkeuksellista aikaa varmasti meille kaikille. Asiat ovat koronan myötä saaneet uusia käänteitä ja niitä on jouduttu katsomaan uusista tulokulmista. Itselleni tämä aika on ollut suurimmaksi osaksi hyvää. Olen jättänyt kaiken ylimääräisen menemisen ja keskittynyt itselle tärkeisiin ja olennaisiin asioihin. Ihan siihen perusarkeen. Vaikka kevään kiireet veivätkin ison osan ajasta, tuntuu, että sen kaiken muun olen käyttänyt juurruttamaan niitä itselle oikeita asioita.

Tykkään rutiineista ja siitä, että asiat toistuvat tietyllä kaavalla, eikä ympärillä ole liikaa muuttuvia asioita ja kaaosta. Kaaos saa minut ns. irtoamaan (toivottavasti joku saa tästä tunteesta kiinni). Se ei tarkoita sitä, että kaiken pitää olla hallinnassa ja suunniteltua, vaan enemmänkin sitä, että tunnen jalkojeni olevan maassa ja minulle tärkeille asioille on aikaa.


Mutta hei! Halusin vain tulla sanomaan, että täällä taas ollaan. Nyt lähden laittamaan pyykit kuivamaan ja sitten hypätään autoon ja otetaan suunnaksi Lappeenranta. Mukavaa päivää!



20.4.2020

Kevät tuo mukanaan puutarhakauden


Puutarhakausi on taas alkanut. Vaikka kuinka tässä olen koittanut suunnitella oman puutarhan kasvulavoja ja sinne istutettavia kasveja järjellä, olen hairahdellut siemenhyllyjen edessä jo ties mihin kivaan, mutta ei niin pakolliseen tai hyödylliseen. Tomaatit, härkäpavut, kurkut, herneet, juurekset, muutamat syötävät kukat, maissi, salaatit ja yrtit kuuluvat luonnollisesti niihin hyödyllisiin, mutta esimerkiksi tuoksuherneitä en pystynyt selittelemään muulla, kuin niiden kauneudella.



Jos seuraava kasvukausi alkaisi heti edellisen loputtua, voisi into istutella olla huomattavasti matalampi. Talvisin edellisen kesän kiireet puutarhassa ja syksyiset sadonkorjuut jatkojalostuksineen pääsevät kuitenkin unohtumaan ja keväällä päivän pidentyessä on taas täysi suunnittelu päällä. Onneksi tässä vuosien varrella on kuitenkin tullut enemmän sitä realismia mukaan. Intoa omassa puutarhassa puuhasteluun riittäisi vaikka aamusta iltaan, mutta rajoittavana tekijänä on aika. Aikapositiivisena ihmisenä tämä on tullut todettua niin monta kertaa, että pikkuhiljaa alan uskoa itsekin, että se ei vain riitä. Tai riittää, jos vetää jaksamisen rajaa kauas siitä, mikä olisi järkevää.

Olen puuhastellut iltaisin töiden jälkeen puutarhassa viimevuotisten projektien kimpussa, jotka jäivät kesken syksyllä. Työn alla on nurmikkoalueen pienentäminen ja osan muuttaminen kasvipenkiksi. Uuteen kasvipenkkiin istuttelen pensaita muista penkeistä, jotka ovat tässä vuosien saatossa kasvaneet paikka paikoin hieman turhan tiiviiksi.Olen parin viime vuoden aikana pienentänyt nurmikon määrää niin, että leikattava alue olisi sellainen, joka menee ruohonleikkurin säiliöön yhdellä kertaa eli leikkuun välissä ei tarvitsisi tyhjentää sitä. Hieman haluan kuitenkin nurmikkoa pihalta löytyvän jo ihan sen vuoksi, että leikattu ruohosilppu on loistavaa katetta ja lannoitetta. 



Tulevana kesänä jatkan metsäpuutarhan rakentelua: polkujen raivaamista, risukkojen harventamista, parin puun kaatamista ja itseni tuntien, ainakin parin metsäpuutarhaan sopivan kasvin hankintaa. Tämä on siitä mukava projekti, että sen voi jättää tarvittaessa kesken, eikä se häiritse keskeneräisyydellään ketään (=minua), koska metsä nyt on vain, noh, metsä.


28.3.2020

Terveisiä kuplasta

Kymmenen päivää tällaista poikkeustilaa takana. Yhtä monta päivää aikaa sopeutua. En vain voi lopettaa pohtimasta tätä kaikkea ja tämän kaiken vaikutusta arkeen. Tiedän, että monilla tilanne on toinen ja aika on kulunut enemmän ihan perusarjen pyöritykseen, ei niinkään pohdiskeluun. Kiitän "onneani", että lapset ovat jo noin isoja ja hyvin itseohjautuvia. Muistan tottakai ajan, kun meillä oli kaksi alle kouluikäistä ja lähetän kaiken sympatian niille perheille, jotka tekevät töitä kotoa pikkulasten kanssa.

Vaikka epävarmuus tulevasta on läsnä meidänkin taloudessa, olen koittanut työntää sitä mahdollisimman tehokkaasti sivuun. Tottakai olen tehnyt Plan B:n ja varmuuden vuoksi C:nkin. Mutta näiden asioiden liika pyörittely, joita ei voi vielä varmasti tietää, on tässä hetkessä aika turhaa ja kuluttavaa. Olen keskittynyt enemmän havainnoimaan muutoksen tuomia reaktioita niin itsessäni kuin ympäristössäni.

Tällaisessa tilanteessa huomaa kuplaantuvansa todella nopeasti. Oma todellisuus on hyvin pienessä ympyrässä ja asioita katsoo vieläkin enemmän omista lähtökohdistaan. Kotoa poistuessa huomaan tiettyjen ääri-ilmiöiden lisääntyneen. Huomaan itsekin hieman ärsyyntyväni siitä, kuinka osa ei toimi nykytilanteen annettujen ohjeiden mukaan, mutta oma rajani kulkee kuitenkin siinä, että en lähde neuvomaan muita tai kytistelemään muiden tekemisiä. Vaikka pitäisi ehkä vain antaa olla vaikuttamatta, niin kyllä eilenkin teki mieli vähintään muljattaa silmiä, kun kauppaan mennessä vanhempi rouva jäi odottamaan ja katsomaan, että mekin desinfioimme kärrimme kahvat ja kätemme kaupan eteisaulassa.

Tässä omassa kuplassani olen ehtinyt havannoida omaa tapaani suhtautua muutokseen ja eksynyt aika ajoin jopa pelottavankin rehellisten ajatusten pariin. Niiden, jotka ovat vain odottaneet tällaista hetkeä pulpahtaakseen pintaan. On ollut mielenkiintoista huomata omien ihan arkipäiväisten asioiden jopa täysi valheellisuus, löytää oma äänensä ja rehellinen oma minä. On asioita, joita haluaisin olla ja on asioita, joita oikeasti olen. Ja ne eivät aina kohtaa. Autenttisuus on vaikea laji.


Onneksi on myös paljon puuhailtavaa. Tuntuu, että vaikka tällainen tilanne kestäisi kuinka kauan, ei tylsyys pääsisi ainakaan hetkeen jos toiseenkaan iskemään. Energiaa ja aikaa tuntuu olevan nyt tarpeeksi ja kesken jääneiden projektien loppuunsaattaminen on motivoivaa.

Vasta nyt ymmärtää ihan oikeasti, kuinka kuluttavaa ja kiireistä oma arki onkaan ollut. Ei sillä, että sitä ei olisi ymmärtänyt jo sitä arkea pyörittäessäkin, mutta nyt se on konkretisoitunut ihan kunnolla. Se, että haluanko palata sinne takaisin ja missä muodossa, onkin sitten oma pohdintansa.


Mutta tällaisia ajatuksia tähän aamuun ja muutama kuva kukkaterapiaa tältä viikolta. Miten havaintoja sinä olet tehnyt siellä omassa kuplassasi?